Castillo de Denia ja Ibizan saari
2017 kun olimme Deniassa, oli valtavan kuuma kesä. Ulkona oli raskasta liikkua. Lensimme Helsingistä Alicanteen ja otimme vuokra-auton. Alicantessa yövyimme siistissä ja viihtyisässä motellissa, jonne sai ottaa lemmikin mukaansa. Mukanamme matkustaa aina kääpiöpuudelimme Stella. Deniassa asuimme Montgo-vuoren rinteellä, jonne tehdään paljon patikointiretkiä ja näkyi siellä myös maastopyöräilijöitäkin. Vuori oli näyttävä ja sieltä oli mahtavat näköalat.
Katsoimme jännittyneinä, kun tyttäreni lähti kaverinsa kanssa kiipeämään ylös vuoren rinnettä. Täytyy myöntää, että itsestäni ei olisi ollut siihen, siinä kuumuudessa. He viipyivät oletettua pidempään ja huolestuin, että miten heidät sieltä alas haetaan. Huoli oli turha, sillä olivat löytäneet mielenkiintoisia luolia ja jääneet niitä tutkimaan. Asuntoomme oli pitkä ja kivinen tie alhaalta kaupungista. Sai oikein pelätä, että kestääkö auto ja olihan siinä istuminen rasittavaa. Teiden kunnostamiseen ei oltu panostettu, vaikka rinteillä näytti asuvan melko varakastakin porukkaa, paljon saksalaisia. Rinteet olivat täynnä vieri vieressä olevia villoja, mutta ihmisiä ei näkynyt missään. Kun lähdimme myöhään illalla kävelylenkille, niin ei tullut ketään vastaan. Oli jotenkin outo tunnelma, aavemainen. Oliko syynä se, että ei ollut keskieurooppalaisten kesälomakuukausi, elokuu.
Iltaisin viihdyimme uima-altaalla ja uituamme kiipesimme vielä ylemmäs terassillemme ihailemaan alhaalla näkyvää kaupunki ja linnaa El Castillo, jonka ääriviivat piirtyivät merta vasten. Linna rakennettiin joskus 1000-1100- luvulla , jolloin maurit vaikuttivat alueella. Denian kadut ovat maurien rakentamat. Linna tuhoutui myöhemmin, mutta restauroitiin kokonaan ja siinä näkyy alueen islamilaistyyli. Täällä näin ensi kertaa elosalamia(=kalevantulet), jotka välähtelivät merellä, aivan kuin pilvet olisivat räjähdelleet, mutta ei kuulunut mitään ääntä.
Odotin kunnon jylinää, mutta elosalamat eivät pidä ääntä. Merta oli mukava katsella vuoren rinteeltä, mutta kauheata sanoa, että kaikkeen tottuu. Itselleni ei riitä pelkkä merimaisema, vaan haluan asua niin lähellä merta, että haistan ja tunnen sen tai sitten vuoristossa kuten nyt, vuoren rinteellä. Ystävämme Raj, meidän luotto kiinteistövälittäjänä, kertoi meille, että hän osti huonokuntoisen kerrostalon asunnon, teki siihen perusteellisen remontin ja nyt nauttii parvekkella merinäköalasta. Hän kutsui meidät kylään ja todellakin oli tehnyt mahtavan remontin, mutta se paljon mainostettu merinäköala, missä se oli ???No siinähän se oli kapea kaistale kerrostalojen kattojen välissä, jotain sinistähän sieltä näkyi! Kyllä merinäköalaan pitää suhtautua kriittisesti kun ostaa asunnon, koska se voi tulla kalliiksi.
Ibizan saari
Koska harrastamme laitesukellusta, niin kiinnostuimme lähellä olevasta saaresta Ibizasta. Deniasta, kuten myös Valenciasta, tehdään laivamatkoja saarelle Ibizalle, katalaanin kielellä Eivissa. Saaren merenalainen maailma houkuttelee sukeltajia, vielä kun se on olemassa, sillä massaturismi ja veneet tuhoavat sitä. Veneiden ankkurit repivät meren pohjasta irti posidonia, meriheinää, joka on Välimeren tärkein hiilinielu, sen keuhkot. Moni ei tiedä, että tämä tärkeä meriheinä posidon muistuttaa ulkoisesti läpinäkyvää paperisilppua, joka sitoo itseensä enemmän hiilidioksidia kuin mikään muu maailmassa.
Meriheinää kasvaa merenpohjassa tuhansien hehtaarien laajuisesti Ibizan ja Formenteran saarien välissä. Ibizan-saari tunnetaan myös vanhasta kaupungista, joka rakennettu kukkulan ympärille. Erilaisia myyntikojuja oli katujen varsilla. Erään taiteilijan kojun edessä oli lappu, jossa luki englanniksi, että olen vastapäisessä kuppilassa, joten tule sinne, jos haluat ostaa jotain. Taiteilijan vapaus?!!
-Taru