El Puig de Santa Maria

Tres Forquesin kerrostaloasunto oli alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi majapaikaksi, josta käsin aloitimme meidän lopullisen unelmien asuntomme eli our final destination etsinnän. Emme siis tarkoittaneet ihan lopullista loppusijoituskohdetta, vaan maanpäällistä loma-asuntoa. Tres Forquesin etu oli sijainti, 15 min ajomatka lentokentälle ja 15 min kävelymatka kaupungin keskustaan. Kaikki palvelut lähellä.

Our final destination

Our final destination löytyi Valencian pohjoispuolelta pienestä, hyvin espanjalaisesta kylästä. Kylän nimi oli El Puig de Santa Maria. Kun katselin Kyerosta ilmoituksia myytävistä asunnoista, niin tämä asunto erottui joukosta ja otettiin heti yhteyttä välittäjään. Meille ilmoitettiin, että asunto myynnissä enää tämän päivän ja seuraavaksi sitä alettaisiin vuokraamaan. Sovimme pikaisesti näytön samalle päivälle ja se onneksi onnistui, koska kukaan ei asunut talossa. Saavuttuamme paikalle meitä oli vastassa nuori nainen, joka päästi meidät sisään.

Hän hymyili, osoitti keittiötä ja sanoi, että here is the kitchen. Siinä oli kaikki mitä hän pystyi kertomaan englanniksi. Mukana oli myös miespuolinen välittäjä, joka ei myöskään osannut englantia edes yhden lauseen vertaan. Kierreltiin ja katseltiin asuntoa ympäri syvässä hiljaisuudessa. Yritin naispuoliselta välittäjältä heikolla espanjalla jotain kysyä ja hän vastas google kääntäjän avulla, että puhunko venäjää. No, en puhu. Päätimme ottaa yhteyttä omaan mestarimyyjäämme Rajiin ja pyytää apua. Vaikka Rajin kiinteistövälitysfirma ei välittänytkään kyseistä asuntoa, niin hän pystyi auttamaan ja jos kaupat tehdään, niin hän puolittaisi palkkion näiden kielitaidottomien myyjien kanssa.

Kuntotarkastus ja vuotava katto

Raj tuli apuun ja alkoi neuvottelemaan myyjien kanssa, koska olimme tehneet päätöksen. Tämä vanha, espanjalainen townhouse osui ja uppos. Halusimme sen, vaikka vaati kunnon remonttia. Kiinteistövälitysfirma oli espanjalainen, joten espanjalaisenglantilaisella Rajilla ei ollut kieliongelmia. Koska asunnolla jo ikää, rakennettu vuonna 1900, halusimme perusteellisen kuntotarkastuksen. Kuntotarkastusraportti vaikutti hyvin perinpohjaiselta ja raportin sivumäärät olivat vakuuttavat. Luimme raportin huolellisesti läpi. Yleensä kuntotarkastuksia ei tarjota, joten niitä pitää erikseen pyytää. Hieno oli raportti, mutta runsaan vuoden päästä makuuhuoneemme katto alkoi vuotaa ja useammasta kohtaa.

Olet ulkomaalainen espanjalaisessa kylässä, jossa kukaan ei puhu englantia ja oma espanjan kielen opiskelu on vasta alkeissa. Miten saat katonkorjaajan? Kiertelemässä esim. eri liikkeissä, hymyilet ja osittain lunttilappua apuna käyttäen pyydät apua valecianon kielellä. Kylän asukkaat olivat ylpeitä ja heitä oli vaikea lähestyä, pidettiin etäisyyttä ja katseltiin epäileväisesti, vähän niin kuin koto-Suomessa. Erityisesti muistan, kun halusin maalarin, joka maalaisi yläkerran 6 m korkeat seinät. Yleensä itse maalaan, koska pidän maalaamisesta.

Nykyään maalit ovat korkealuokkaisia ja saa helposti hyvää jälkeä, mutta itseäni vaivaa pieni korkean paikan kammo, joten tällä kertaa tarvitsin ammattimaalarin. Kyselin maaliliikkeen myyjältä, jos hän tuntee ketään ja hän hyvinkin tiesi maalarin, jolla aikaa tulla auttamaan. Kerroin asuntomme osoitteen ja käytin sanaa el calle, siis katu. Myyjä ei ymmärtänyt lainkaan. Olin hämilläni ja tarkistin kääntäjästä ja totesin, että kyllä se katu nyt vaan on el calle, kunnes tajusin, että valencianon kielellä se on el carrer. Käytin sanaa el carrer ja heti löydettiin yhteinen kieli.

Angel eli sanansaattaja

El Puigin katto tarvitsi siis korjaajan. Valtava ukonilma iski paikkakunnalle. Satoi kuin saavista kaatamalla ja ukkosti taukoamatta. Tuntui, että ukkonen kiersi kehää pienen kylämme ympärillä ja sitä jatkui aamusta myöhään yöhön. Loppua ei tuntunut tulevan lainkaan. Satoi niin voimallisesti, että makuuhuoneemme katosta alkoi tippua vettä.

Aamulla lähdin kylälle kiertelemään ja lopulta eräästä liikkeestä sain katonkorjaajan yhteystiedot. Soitin ja puhelimeen vastasi Angel. Selitin espanjaksi, että tarvitaan pikaisesti katonkorjaaja. Angel saapui pikaisesti noin viikon päästä, hymyili ja ei puhunut sanaakaan englantia, mutta onneksi oli ns. nuori apupoika mukana, jonka piti englantia osata ja osasihan hän käyttää google kääntäjää. Angel oli nimensä mukaan suomennettuna sanansaattaja. Ilmestyi paikalle, totesi ongelman, ilmoitti työkavereille ja lähti oluelle.

Sain aina soittaa perään ja pyytää paikalle, koska kattoa ei vaan saatu korjattua. Angel tuli paikalle, oli tekevinään jotain esim. piti rapuista kiinni ja huuteli ylös kavereille, jonka jälkeen hävisi. Tämä toistui lopulta kolmeen otteeseen ennen kuin katto oli korjattu siten, että vettä ei todellakaan vuotanut läpi. Angelin omatuntoa taisi hieman kolkuttaa, koska eräänä perjantai iltana hän tuli meille tuomaan täysinäisen kaasupullon siistit vaatteet päällä, vaikka ei ollut pyydetty. Pieni kylä, joten kannattaa olla hyvissä väleissä puolin ja toisin.

Molino eli Tuulimylly

Paikallinen maalari saapui vihdoin paikalle. Kävi myöhemmin ilmi, että oli Angelin kavereita. Hän oli hyväntuulinen ja valtavan kova puhumaan. Puhetta riitti valencianon kielellä, ei osannut sanaakaan englantia, mikä ei Molinoa häirinnyt, naureskeli vaan. Hän rakasti kertoa kaikkea hauskaa ja me naurettiin mukana vedet silmissä, vaikka ei tiedetty yhtään mitä hän kertoi, mutta hänelle ei vaan voinut olla nauramatta. Maalarin kutsumanimi oli siis Molino eli suomeksi tuulimylly ja sitä hän todella olikin. Kaikki sujui nopeasti, niin maalaaminen kuin puhuminenkin. Halusimme purkaa ja viedä pois yläkerran kierreportaat, koska veivät liikaa tilaa.

Kysyin Molinolta, että mihin portaat voisi viedä. Tarkoitus ei ollut viedä kaatopaikalle, koska portaat hyvässä kunnossa, vaan kierrätykseen. Hän kertoi, että kadun päässä on pieni aukio, johon asukkaat voivat viedä huonekaluja, joita ei enään tarvitse. Joka perjantai aamu pieni avolava-auto noutaa ne sieltä ja kuljettaa pois. Purimme portaat osiin ja perjantaina aikaisin klo 7 Molino soitti ovikelloa ja tarjoutui kantamaan osat kadun päähän. Tässä kohtaan tajusin, että hyvät portaat lähtivät kaatopaikalle. Samoin pihamme iso, terve puu, jota halusin tarjota jollekin pihapuuksi. Meidän pihallamme puu todennäköisesti kuivuisi, koska kesäkauden olemme Suomessa. Joten kerrottuani asiasta Molinolle, hän otti sahan käteen ja sahasi sen kahtia ja puu lähti avolavalle. Sitä on tottunut, että haluaa kierrättää tavaraa, mutta täällä viedään vaan pois kaatopaikalle.

Kätevä käytäntö sinänsä, että joku tulee ja vie turhat tavarat pois. Aikaisemmin tehtiin se virhe, että remontin yhteydessä jätettiin tarpeettomat huonekalut asuntomme viereen kadulle, josta ne joku korjasi parempaan käyttöön. Ajateltiin, että tämäpä oli kätevää, mutta seuraavaksi kun laitoimme hyllykön kadun varteen, jotta joku vois viedä tarpeeseen, niin samalla paikalle alkoi ilmestyä kaikenlaista muiden tuomaa roinaa. Naapurusto todennäköisesti luuli, että myös kadun alkupäähän oli tullut uusi paikka, jonne viedä vanhat tavarat. Tämä käytäntö lopetettiin välittömästi.

Molino ja Mateo

Asuntomme takapihalla meillä oli iso, kiviseen muuriin muurattu grillauspaikka. Tarvitsimme vaan polttopuita, jotta pääsisimme viettämään kunnon grillijuhlat. Päätimme kysyä meidän ystävälliseltä maalariltamme Molinokselta. Laitoin viestin hänelle ja jo samana päivänä Molino ilmestyi ovemme taakse. Veimme hänet takapihalle ja viittoilimme, että tässä on grillauspaikka, mutta ei polttopuita. Molino ymmärsi, selitteli kovasti valencianon kielellä ja taas naureskeltiin yhdessä hänen jutuillensa, vaikka emme ymmärtäneet sanaakaan.

Hän lähti ja seuraavana aamuna asuntomme eteen ilmestyi pieni pakettiauto. Autosta hyppäsivät Molino ja Mateo, appelsiiniviljelijä. Avasivat takaoven ja ryhtyivät kantamaan sisään appelsiinipuuhalkoja. Mateo yritti kovasti selittää jotakin. Pyysin häntä puhumaan kännykkääni, johon olin juuri asentanut käännösohjelman. Kun Mateo oli esittänyt asiansa, niin käännösohjelma ilmoitti, ettei tunnista kieltä. Pyysin myös Molinoa antamaan puhenäytteen, josta ohjelma ymmärsi vain murto-osan.

Saimme valtavan määrän puita. Olimme tyytyväisiä ja suunnittelimme, että teemme paellaa, kun tyttärenikin tulee illalla käymään. Illalla mieheni laittoi brasun ja me muut istuimme alas odottamaan ja katsomaan paellan valmistumista. Kun puut alkoivat palaa, niin niistä lähti sakea ja voimakas savu, joka levisi kaikkialle. Yritimme istua paikoillamme, mutta pian hengittäminen tuntui vaikealta. Nousimme ylös ja juoksimme sisälle. Kaikki haisimme vahvalta savulta, varsinkin pikkuinen puudelimme Stella. Vaatteet pesukoneeseen ja Stella ja muut pesuun. Myöhemmin tilasimme Bauhausista tammesta tehtyjä polttopuita ja ne paloivat iloisesti vähällä savulla.

-Taru