The Tres Forques apartment block was originally intended to be a temporary place to stay, where we started the search for our final dream apartment. So we did not mean the final disposal, but a terrestrial holiday home. Tres Forque’s advantage was the location, a 15-minute drive to the airport and a 15-minute walk to the city center. All services are nearby.

Our Final Destination

Our Final Destination was found north of Valencia in a small, very Spanish village. The name of the village was El Puig de Santa Maria. As I watched the notifications of the apartments for sale from Kyero, this apartment was distinguished, and immediately contacted the broker. We were informed that the apartment for sale is no longer available today and next to rent it. We quickly agreed on the screen for the same day and fortunately, it succeeded because no one lived in the house. When we arrived, we were faced with a young woman who let us in.

He smiled, pointed to the kitchen, and said that there is the Kitchen. There was everything he could say in English. There was also a male broker who did not speak English even one sentence. They wandered around and watched the apartment around in deep silence. I tried to ask a female broker with a weak Spain and he answered with the help of a Google translator that I speak Russian. Well, I’m not talking. We decided to contact our master seller and ask for help. Although Raj’s real estate company did not care about the apartment in question, he was able to help and, if the deals were made, he would halve the reward with these non-language sellers.

Fitness inspection and a leaking ceiling

Raj came to help and started negotiating with the sellers because we had made the decision. This old, Spanish townhouse hit and sank. We wanted it, even though demanding a good renovation. The real estate company was Spanish, so the Spanish English borders had no language problems. As the apartment was already old, built in 1900, we wanted a thorough condition inspection. The condition inspection report seemed very thorough and the reports of the report were convincing. We read the report carefully. Generally, condition inspections are not provided, so they must be requested separately. It was a great report, but in more than a year, the roof of our bedroom started leaking at several points.

You are a foreigner in a Spanish village where no one speaks English and their Spanish language studying is just the basics. How do you get a roof repairman? Going around, for example, in different stores, smiling, and using a piece of paper, ask for help in Valenciana. The inhabitants of the village were proud and difficult to approach and were kept distant and skeptical, a bit like in-home Finland. I especially remember when I wanted a painter that rich upstairs with 6 m high walls. Usually, I paint myself because I like painting.

Nowadays, the paints are high -quality and easily get a good impression, but I have a small high -end creepy, so this time I needed a professional painter. I asked the goalkeeper seller if he knew anyone and he well knew the painter to come to help. I told the address of our apartment and used the word El Calle, that is, the street. The seller did not understand at all. I was embarrassed and checked by the translator and said that yes, the street now is El Calle until I realized that in Valenciano it was El Carrer. I used the word El Carrer and immediately a common language was found.

Angel or messenger

So the ceiling of El Puig needed a repairman. A huge thunderstorm struck the community. It was raining like pouring and thunderstorms without interruption. It felt like thunder was circling the ring around our small village and it continued from morning to late night. The end didn’t seem to be coming at all. It rained so powerfully that water began to drip from the ceiling of our bedroom.

In the morning I went to the village and finally got the contact information for the roof repair. I called and Angel answered the phone. I explained in Spanish that a roof repairman was needed urgently. Angel quickly arrived in about a week, smiled, and did not speak a word of English, but fortunately, there was a so-called. A young help boy with English, who had to know English he used to use a Google translator. Angel was, by name, a messenger in Finnish. Appeared on the scene, said the problem, informed colleagues, and went to beer.

I was always able to call and ask for the roof because the roof could not be repaired. Angel came in and was doing something, for example, holding the crabs and shouting up to friends, after which he lost. This was finally repeated three times before the roof was repaired so that the water did not leak through. Angel’s conscience was a bit knocking, because one Friday night he came to us to bring the full gas bottle’s clean clothes on, even though he had not been asked. A small village, so it’s a good idea to be in good spaces on both sides.

Molino or windmill

The local painter finally arrived. It later became clear that there were Angel’s friends. He was cheerful and tremendously hard to speak. There was plenty of speech in Valenciano, who did not know a word of English, which did not bother Molino, just laughed. He loved to tell us all the fun and we laughed with the water in the eyes, even though he didn’t know what he told, but he couldn’t help but laugh. So the nickname of the painter was Molino, or in Finnish, the windmill and he was. Everything went fast, both painting and talking. We wanted to dismantle and remove the upstairs threaded staircase as it took too much space.

I asked Molino where the stairs could be taken. The intention was not to take the landfill because the stairs were in good condition but for recycling. He said that there was a small square at the end of the street where residents could take furniture that they no longer needed. Every Friday morning, a small open-air truck picks up from there and takes them away. We bitten the stairs and on Friday at 7 am Molino played the doorbell and offered to carry parts at the end of the street. At this point, I realized that the good stairs went to the landfill. Similarly, the big, healthy tree in our yard that I wanted to offer to someone as a yard. In our yard, the tree is likely to dry because we are in Finland in the summer season. So after telling Molino, he took the saw and saw it in half and the tree went on the open platform. It’s used to wanting to recycle stuff, but here you are just going to the landfill.

A handy practice in itself that someone comes and takes away unnecessary goods. In the past, a mistake was made that unnecessary furniture was left next to our apartment on the street, which someone repaired for better use. It was thought that this was convenient, but next, when we put a shelf along the street so that someone could be taken to need, all kinds of crap brought by others began to appear. The neighborhood probably thought that there was a new place to take the old items at the beginning of the street. This practice was terminated immediately.

Molino and Mateo

In the backyard of our apartment, we had a big barbecue spot on the rocky wall. We just needed firewood to have a good barbecue party. We decided to ask our friendly painter Molino. I posted a message to him and the same day Molino appeared behind our door. We took him to the backyard and signed that there was a barbecue site, but no firewood. Molino understood, explained a lot in Valenciano, and again laughed at his stuff, even though we didn’t understand a word.

He left and a small van appeared in front of our apartment the next morning. The car jumped from Molino and Mateo, an orange farmer. Opened the back door and started carrying orange wood. Mateo tried hard to explain something. I asked her to talk about my cellphone, which I had just installed a translation program. After Mateo had presented, the translation program announced that he did not recognize the language. I also asked Molino to give a speech sample, which the program only understood the fraction.

We have a huge amount of trees. We were happy and planned to make a paella when my daughter visited in the evening. In the evening, my husband lit the fireplace, and the rest of us down to wait and watch the paella graduation. When the trees started to burn, they led to a thick and powerful smoke that spread everywhere. We tried to sit in our place, but soon breathing seemed difficult. We got up and ran inside. We all smelled of strong smoke, especially our little fog Stella. Clothes for the washing machine and Stella and others for washing. Later, we ordered firewood made of Bauhaus oak and they burned cheerfully with little smoke.

El Puig de Santa Maria

Tres Forquesin kerrostaloasunto oli alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi majapaikaksi, josta käsin aloitimme meidän lopullisen unelmien asuntomme eli our final destination etsinnän. Emme siis tarkoittaneet ihan lopullista loppusijoituskohdetta, vaan maanpäällistä loma-asuntoa. Tres Forquesin etu oli sijainti, 15 min ajomatka lentokentälle ja 15 min kävelymatka kaupungin keskustaan. Kaikki palvelut lähellä.

Our final destination

Our final destination löytyi Valencian pohjoispuolelta pienestä, hyvin espanjalaisesta kylästä. Kylän nimi oli El Puig de Santa Maria. Kun katselin Kyerosta ilmoituksia myytävistä asunnoista, niin tämä asunto erottui joukosta ja otettiin heti yhteyttä välittäjään. Meille ilmoitettiin, että asunto myynnissä enää tämän päivän ja seuraavaksi sitä alettaisiin vuokraamaan. Sovimme pikaisesti näytön samalle päivälle ja se onneksi onnistui, koska kukaan ei asunut talossa. Saavuttuamme paikalle meitä oli vastassa nuori nainen, joka päästi meidät sisään.

Hän hymyili, osoitti keittiötä ja sanoi, että here is the kitchen. Siinä oli kaikki mitä hän pystyi kertomaan englanniksi. Mukana oli myös miespuolinen välittäjä, joka ei myöskään osannut englantia edes yhden lauseen vertaan. Kierreltiin ja katseltiin asuntoa ympäri syvässä hiljaisuudessa. Yritin naispuoliselta välittäjältä heikolla espanjalla jotain kysyä ja hän vastas google kääntäjän avulla, että puhunko venäjää. No, en puhu. Päätimme ottaa yhteyttä omaan mestarimyyjäämme Rajiin ja pyytää apua. Vaikka Rajin kiinteistövälitysfirma ei välittänytkään kyseistä asuntoa, niin hän pystyi auttamaan ja jos kaupat tehdään, niin hän puolittaisi palkkion näiden kielitaidottomien myyjien kanssa.

Kuntotarkastus ja vuotava katto

Raj tuli apuun ja alkoi neuvottelemaan myyjien kanssa, koska olimme tehneet päätöksen. Tämä vanha, espanjalainen townhouse osui ja uppos. Halusimme sen, vaikka vaati kunnon remonttia. Kiinteistövälitysfirma oli espanjalainen, joten espanjalaisenglantilaisella Rajilla ei ollut kieliongelmia. Koska asunnolla jo ikää, rakennettu vuonna 1900, halusimme perusteellisen kuntotarkastuksen. Kuntotarkastusraportti vaikutti hyvin perinpohjaiselta ja raportin sivumäärät olivat vakuuttavat. Luimme raportin huolellisesti läpi. Yleensä kuntotarkastuksia ei tarjota, joten niitä pitää erikseen pyytää. Hieno oli raportti, mutta runsaan vuoden päästä makuuhuoneemme katto alkoi vuotaa ja useammasta kohtaa.

Olet ulkomaalainen espanjalaisessa kylässä, jossa kukaan ei puhu englantia ja oma espanjan kielen opiskelu on vasta alkeissa. Miten saat katonkorjaajan? Kiertelemässä esim. eri liikkeissä, hymyilet ja osittain lunttilappua apuna käyttäen pyydät apua valecianon kielellä. Kylän asukkaat olivat ylpeitä ja heitä oli vaikea lähestyä, pidettiin etäisyyttä ja katseltiin epäileväisesti, vähän niin kuin koto-Suomessa. Erityisesti muistan, kun halusin maalarin, joka maalaisi yläkerran 6 m korkeat seinät. Yleensä itse maalaan, koska pidän maalaamisesta.

Nykyään maalit ovat korkealuokkaisia ja saa helposti hyvää jälkeä, mutta itseäni vaivaa pieni korkean paikan kammo, joten tällä kertaa tarvitsin ammattimaalarin. Kyselin maaliliikkeen myyjältä, jos hän tuntee ketään ja hän hyvinkin tiesi maalarin, jolla aikaa tulla auttamaan. Kerroin asuntomme osoitteen ja käytin sanaa el calle, siis katu. Myyjä ei ymmärtänyt lainkaan. Olin hämilläni ja tarkistin kääntäjästä ja totesin, että kyllä se katu nyt vaan on el calle, kunnes tajusin, että valencianon kielellä se on el carrer. Käytin sanaa el carrer ja heti löydettiin yhteinen kieli.

Angel eli sanansaattaja

El Puigin katto tarvitsi siis korjaajan. Valtava ukonilma iski paikkakunnalle. Satoi kuin saavista kaatamalla ja ukkosti taukoamatta. Tuntui, että ukkonen kiersi kehää pienen kylämme ympärillä ja sitä jatkui aamusta myöhään yöhön. Loppua ei tuntunut tulevan lainkaan. Satoi niin voimallisesti, että makuuhuoneemme katosta alkoi tippua vettä.

Aamulla lähdin kylälle kiertelemään ja lopulta eräästä liikkeestä sain katonkorjaajan yhteystiedot. Soitin ja puhelimeen vastasi Angel. Selitin espanjaksi, että tarvitaan pikaisesti katonkorjaaja. Angel saapui pikaisesti noin viikon päästä, hymyili ja ei puhunut sanaakaan englantia, mutta onneksi oli ns. nuori apupoika mukana, jonka piti englantia osata ja osasihan hän käyttää google kääntäjää. Angel oli nimensä mukaan suomennettuna sanansaattaja. Ilmestyi paikalle, totesi ongelman, ilmoitti työkavereille ja lähti oluelle.

Sain aina soittaa perään ja pyytää paikalle, koska kattoa ei vaan saatu korjattua. Angel tuli paikalle, oli tekevinään jotain esim. piti rapuista kiinni ja huuteli ylös kavereille, jonka jälkeen hävisi. Tämä toistui lopulta kolmeen otteeseen ennen kuin katto oli korjattu siten, että vettä ei todellakaan vuotanut läpi. Angelin omatuntoa taisi hieman kolkuttaa, koska eräänä perjantai iltana hän tuli meille tuomaan täysinäisen kaasupullon siistit vaatteet päällä, vaikka ei ollut pyydetty. Pieni kylä, joten kannattaa olla hyvissä väleissä puolin ja toisin.

Molino eli Tuulimylly

Paikallinen maalari saapui vihdoin paikalle. Kävi myöhemmin ilmi, että oli Angelin kavereita. Hän oli hyväntuulinen ja valtavan kova puhumaan. Puhetta riitti valencianon kielellä, ei osannut sanaakaan englantia, mikä ei Molinoa häirinnyt, naureskeli vaan. Hän rakasti kertoa kaikkea hauskaa ja me naurettiin mukana vedet silmissä, vaikka ei tiedetty yhtään mitä hän kertoi, mutta hänelle ei vaan voinut olla nauramatta. Maalarin kutsumanimi oli siis Molino eli suomeksi tuulimylly ja sitä hän todella olikin. Kaikki sujui nopeasti, niin maalaaminen kuin puhuminenkin. Halusimme purkaa ja viedä pois yläkerran kierreportaat, koska veivät liikaa tilaa.

Kysyin Molinolta, että mihin portaat voisi viedä. Tarkoitus ei ollut viedä kaatopaikalle, koska portaat hyvässä kunnossa, vaan kierrätykseen. Hän kertoi, että kadun päässä on pieni aukio, johon asukkaat voivat viedä huonekaluja, joita ei enään tarvitse. Joka perjantai aamu pieni avolava-auto noutaa ne sieltä ja kuljettaa pois. Purimme portaat osiin ja perjantaina aikaisin klo 7 Molino soitti ovikelloa ja tarjoutui kantamaan osat kadun päähän. Tässä kohtaan tajusin, että hyvät portaat lähtivät kaatopaikalle. Samoin pihamme iso, terve puu, jota halusin tarjota jollekin pihapuuksi. Meidän pihallamme puu todennäköisesti kuivuisi, koska kesäkauden olemme Suomessa. Joten kerrottuani asiasta Molinolle, hän otti sahan käteen ja sahasi sen kahtia ja puu lähti avolavalle. Sitä on tottunut, että haluaa kierrättää tavaraa, mutta täällä viedään vaan pois kaatopaikalle.

Kätevä käytäntö sinänsä, että joku tulee ja vie turhat tavarat pois. Aikaisemmin tehtiin se virhe, että remontin yhteydessä jätettiin tarpeettomat huonekalut asuntomme viereen kadulle, josta ne joku korjasi parempaan käyttöön. Ajateltiin, että tämäpä oli kätevää, mutta seuraavaksi kun laitoimme hyllykön kadun varteen, jotta joku voisi viedä tarpeeseen, niin samalla paikalle alkoi ilmestyä kaikenlaista muiden tuomaa roinaa. Naapurusto todennäköisesti luuli, että myös kadun alkupäähän oli tullut uusi paikka, jonne viedä vanhat tavarat. Tämä käytäntö lopetettiin välittömästi.

Molino ja Mateo

Asuntomme takapihalla meillä oli iso, kiviseen muuriin muurattu grillauspaikka. Tarvitsimme vaan polttopuita, jotta pääsisimme viettämään kunnon grillijuhlat. Päätimme kysyä meidän ystävälliseltä maalariltamme Molinokselta. Laitoin viestin hänelle ja jo samana päivänä Molino ilmestyi ovemme taakse. Veimme hänet takapihalle ja viittoilimme, että tässä on grillauspaikka, mutta ei polttopuita. Molino ymmärsi, selitteli kovasti valencianon kielellä ja taas naureskeltiin yhdessä hänen jutuillensa, vaikka emme ymmärtäneet sanaakaan.

Hän lähti ja seuraavana aamuna asuntomme eteen ilmestyi pieni pakettiauto. Autosta hyppäsivät Molino ja Mateo, appelsiiniviljelijä. Avasivat takaoven ja ryhtyivät kantamaan sisään appelsiinipuuhalkoja. Mateo yritti kovasti selittää jotakin. Pyysin häntä puhumaan kännykkääni, johon olin juuri asentanut käännösohjelman. Kun Mateo oli esittänyt asiansa, niin käännösohjelma ilmoitti, ettei tunnista kieltä. Pyysin myös Molinoa antamaan puhenäytteen, josta ohjelma ymmärsi vain murto-osan.

Saimme valtavan määrän puita. Olimme tyytyväisiä ja suunnittelimme, että teemme paellaa, kun tyttärenikin tulee illalla käymään. Illalla mieheni laittoi brasun ja me muut istuimme alas odottamaan ja katsomaan paellan valmistumista. Kun puut alkoivat palaa, niin niistä lähti sakea ja voimakas savu, joka levisi kaikkialle. Yritimme istua paikoillamme, mutta pian hengittäminen tuntui vaikealta. Nousimme ylös ja juoksimme sisälle. Kaikki haisimme vahvalta savulta, varsinkin pikkuinen puudelimme Stella. Vaatteet pesukoneeseen ja Stella ja muut pesuun. Myöhemmin tilasimme Bauhausista tammesta tehtyjä polttopuita ja ne paloivat iloisesti vähällä savulla.

-Taru