Loppiainen eli vanha joulu

Espanjalaisten varsinainen joulu on loppiainen. Loppiaisena saadaan joululahjat ja edeltävänä päivänä katsotaan kolmen kuninkaan kulkueita. Jouluaattona lapset saavat yleensä yhden lahjan. Omassa perheessäni oli sellainen perinne, että kun minä ja sisareni heräsimme joulukuun ensimmäisenä aamuna , niin löysimme sänkymme alta yhden pienen lahjan ja ison piparmintun makuisen makeissauvan, joka oli väriltään punavalkoinen js siitä riitti imeskelemistä jouluaattoon asti.

Espanjalaisten lasten pitää yrittää olla kilttejä koko joulun aika, Suomessa riittää jouluaattoon asti. Italiassa on oma joulunoita, joka jakaa lahjat loppiaisena sen mukaan kuinka kilttejä on oltu, tuhmille noita tuo hiiltä. Se, että joulun aika on näin pitkä, yli uuden vuoden juhlien, on mielestäni ihan mukavaa. Suomessa tuntuu, että joulu tulee liian nopeasti, yksi ilta ja se on ohi. Espanjalaiset osaavat ottaa aina kaiken irti kun on kysymys juhlimisesta tai yleensäkin juhlapäivistä. Juhla-aika on pitkä ja lomapäiviä pitää olla ennen ja jälkeen juhlapyhien.

Iranilainen juhla-ateria

Olen ystävystynyt ruotsalaisen Marin kanssa, joka aikoinaan pakeni Iranista perheensä kanssa Ruotsiin. Nykyään hän on sairaseläkkeellä ja asuu puolet vuodesta Torreviejassa. Hän tykkää tavata ihmisiä ja menee mielellään juttelemaan heidän kanssaan. Näen usein yläkerran ikkunasta, kun hän kävelee mäkeä ylös ja alas koiransa kanssa. Puhumme keskenämme pääosin ruotsia ja siksi välillä tulee hauskoja väärinymmärryksiä. Mari selitti minulle pari päivää sitten, hän tekee paljon ruokaa loppiaisena ja haluaa tarjota myös meille. Kerroin miehelleni, että Mari kutsui meidät syömään loppiaisena, ehkä. En ollut aivan varma, koska kun kerran kävin hänen luonaan, niin en nähnyt ruokapöytää lainkaa. Marilla oli tavaroita kaikkialla. Ehkä hänellä oli joulusiivous meneillään, ajattelin.

Puolen päivän aikaan Mari soitti ja ilmoitti, että hän tuo meille valmistamaansa intialaista ruokaa kello kolmen maissa. Kiitin kovasti ja aloin laittamaan ruokapöytää valmiiksi. Vähän ennen kolmea portimme eteen oli ilmestynyt muovikassi. Menin katsomaan ja siellä oli appelsiinejä, sitruunoita ja limejä. Hedelmät olivat iäkkäältä, saksalaiselta rouvalta, jota olin aamulla auttanut. Rouvalla on hieman huono näkö, eikä aina löydä oikeata avainta kotinsa oveen, joten menin auttamaan häntä.

Vähän yli kello kolme Mari ilmestyi porttimme taakse ja antoi minulle kaksi lautasellista ruokaa, paistettuja kasviksia ja kanaa, riisikakkuja ja riisiä. Hän ilmoitti, että hakee vielä lisää kanaa erilaisessa kastikkeessa, makeaa chiliä, kreikkalaista jogurttia ja lettuja. Olin aivan ymmälläni. Vein ruoat sisälle ja lähdin Marin luokse. Sanoin hänelle, että tämä on aivan liikaa ja ihmettelin, että eikö hän tule kanssamme syömään. Hän kertoi, että hän valmistaa kyseisen aterian äitinsä muistoksi, sillä hänen äitinsä piti erityisesti tästä ruoasta. Hän tällä tavalla kunnioittaa äitinsä muistoa jakamalla ruokaa muille ihmisille. Me emme olleet siis ainoita, joille hän vei ruokaa. Myös ruotsalainen ja belgialainen perhe saivat nauttia Marin erittäin herkullisista ruokalajeista. Mari yksin valmisti ison määrän ruokaa, jakoi muille, mutta halusi aterioida yksin. Hän ei halunnut mitään itselleen. Kysyin, että käyttääkö hän alkoholia ja jos näin on, niin mistä hän pitää. Mari sanoi, että hän juo vain samppanjaa ja viskiä. Vein hänelle pullon skottilaista viskiä, jonka hän otti kyllä vastaan, mutta halusi nauttia sitä myöhemmin yhdessä meidän kanssa.

Olimme melko hämmentyneitä, kun kahdestaan söimme erinomaista intialaista ruokaa ja sitä oli runsaasti. Söimme itsemme niin täyteen, että ajattelimme, että pieni viskipaukku olisi ollut nyt poikaa.