Kuinka toimimme?

Otan yhteyttä kontakteihini ja pyydän heiltä erilaisia vaihtoehtoja asunnoista, jotka sopivat sinun ehdotuksiisi unelmiesi asunnosta. Esitän ne sinulle, valitset sieltä parhaimmat, sovitaan näyttöpäivä ja lähdetään asuntoesittelyihin. Olen mukana esittelyissä ja mukana niin paljon kun tarvetta tai haluat. Autan myös asunnonoston jälkeen, jos tarvitset apua. Mieheni Juha antaa talouteen ja verotukseen liittyvää neuvontaa. Olen vuoden ympäri käytettävissä, jos haluat kierrellä ja tutustua alueisiin, mikä erittäin tärkeätä.

Ennen asunnon ostoa

Ennen asunnon ostamista suosittelen kunnon tutustumista kyseiseen asuinalueeseen, ettei tule yllätyksiä. Ostimme mieheni kanssa ihanan asunnon Valencian pohjoispuolelta joitakin vuosia sitten. Välittäjä kertoi, että tässä kylässä pärjää hyvin englannin kielellä, sillä paikkakunnalla asuu englantilaisia jalkapalloilijoita. Uskoimme sinisilmäisesti, koska asuntomme oli niin ihana, että tunne vei ja järki jätti. Varmaan arvaat lopun. Sen kolmen vuoden aikana kun asuimme siellä, niin ei tullut yhtäkään futaria vastaan ei espanjan- eikä englanninkielistä.

Lähellä asuntoamme oli englanninkielinen päiväkoti, mutta ennen kuin ne naperot ehtii aikuisikää, niin me kasvamme koiranputkea, mieheni aina tokaisi, kun yritin olla positiivinen. Viehättävä kylä ja ystävälliset ihmiset, mutta ei juuri sanaakaan englantia. Kaiken päälle kyläläiset puhuivat valenciaanoa, joten aina edes espanjalla emme pärjänneet tai he eivät halunneet ymmärtää.

Elämästä Torreviejassa

Haluan kertoa blogissani asuntokaupan lisäksi elämästä mm. Torreviejassa, missä nykyään asun osan vuodesta ja yleensäkin kaikista sattumista ja yllättävistä käänteistä mitä meille Espanjassa voi vaan tapahtua niin hyvässä kuin pahassakin. Liikun paljon, olen utelias ja haluan nähdä ja kuulla kaikkea, mitä ympärilläni tapahtuu. Olen fanaattinen juoksun harrastaja, entinen maratoonari. En pysty lopettamaan. Yritin muutama vuosi sitten. Aina kun näin hölkkääjän, niin yritin ajatella, että kylläpä on tylsän näköistä puurtamista, onneksi lopetin. Mitä tapahtui kun lopetin juoksemisen? Fyysinen kunto tietysti laski, väsyin enkä jaksanut olla utelias, pysähdyin. Tästä opin, että juoksen niin kauan kun jaksan ja pystyn. Vierivä kivi ei sammaloidu. Kerron siis blogissani myös juoksumatkoista/kävelymatkoista yhdessä juoksukaverini Stellan kanssa, tämän maailmankaikkeuden kovakuntoisin kääpiöpuudeli! Voit kysyä vaikka entisestä kotikylästämme El Puig de Santa Maria, Valenciassa.

Stellasta tuli joka aamuisten juoksulenkkien johdosta tunnettu, varsinkin poliisien keskuudessa. Sattumoisin olimme samaan aikaan lenkillä klo 7 aikaan aamulla, kun paikallinen poliisipartio teki partiokierroksia. He vihelsivät ja kehuivat Stellaa kutsumalla muy bonita, muy deportiva ja halusivat rapsuttaa. Itse sitä touhua seuratessa ajattelin, että niin ne jotkut vaan on niin ihania. Keski-ikäinen, hikinen nainen lippalakki päässä ei ehkä herätä vastaavia tunteita kun pörrönen, kullanruskea pieni hauveli, joka katsoo anovasti ja roikuttaa pientä, pinkkiä kieltänsä. Tuntui välillä, että ihmiset tunsivat myötätuntoa Stellaa kohtaan, vaikka minä se olin, jolla oli vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana!

Aurinkoisin terveisin,
Taru Turmo