Hei!

Cobla on Taru Turmon ylläpitämä blogi, jossa kerron omia ja toisten kokemuksia asuntokaupasta ja elämästä Costa Blancalla. Cobla on mielestäni lyhyt ja hyvin mieleen jäävä nimi, mutta ei mitään tekemistä Carl Barksin luoman karhukoplan kanssa.

Asuntokauppa on aina kiinnostanut itseäni ja olen saanut paljon kokemusta vuosien varrella. Vapaa-aikanani mielelläni autan muita asunnon ostajia ja jaan kokemuksiani.

Cobla is a blog maintained by Taru Turmo. Thank you for the generous feedback specially from the English-speaking readership, and that’s why the blogs can also be read in English in the future.

The housing trade has always interested me and I have gained a lot of experience over he years. I am more than happy to share my experience with others.

Ennen asunnon ostoa

Ennen asunnon ostamista suosittelen kunnon tutustumista kyseiseen asuinalueeseen, ettei tule yllätyksiä. Ostimme mieheni kanssa ihanan asunnon Valencian pohjoispuolelta joitakin vuosia sitten. Välittäjä kertoi, että tässä kylässä pärjää hyvin englannin kielellä, sillä paikkakunnalla asuu englantilaisia jalkapalloilijoita. Uskoimme sinisilmäisesti, koska asuntomme oli niin ihana, että tunne vei ja järki jätti. Varmaan arvaat lopun. Sen kolmen vuoden aikana kun asuimme siellä, niin ei tullut yhtäkään futaria vastaan ei espanjan- eikä englanninkielistä.

Lähellä asuntoamme oli englanninkielinen päiväkoti, mutta ennen kuin ne naperot ehtii aikuisikää, niin me kasvamme koiranputkea, mieheni aina tokaisi, kun yritin olla positiivinen. Viehättävä kylä ja ystävälliset ihmiset, mutta ei juuri sanaakaan englantia. Kaiken päälle kyläläiset puhuivat valenciaanoa, joten aina edes espanjalla emme pärjänneet tai he eivät halunneet ymmärtää.

Elämästä Torreviejassa

Haluan kertoa blogissani asuntokaupan lisäksi elämästä mm. Torreviejassa, missä nykyään asun osan vuodesta ja yleensäkin kaikista sattumista ja yllättävistä käänteistä mitä meille Espanjassa voi vaan tapahtua niin hyvässä kuin pahassakin. Liikun paljon, olen utelias ja haluan nähdä ja kuulla kaikkea, mitä ympärilläni tapahtuu. Olen fanaattinen juoksun harrastaja, entinen maratoonari. En pysty lopettamaan. Yritin muutama vuosi sitten. Aina kun näin hölkkääjän, niin yritin ajatella, että kylläpä on tylsän näköistä puurtamista, onneksi lopetin. Mitä tapahtui kun lopetin juoksemisen? Fyysinen kunto tietysti laski, väsyin enkä jaksanut olla utelias, pysähdyin. Tästä opin, että juoksen niin kauan kun jaksan ja pystyn. Vierivä kivi ei sammaloidu. Kerron siis blogissani myös juoksumatkoista/kävelymatkoista yhdessä juoksukaverini Stellan kanssa, tämän maailmankaikkeuden kovakuntoisin kääpiöpuudeli! Voit kysyä vaikka entisestä kotikylästämme El Puig de Santa Maria, Valenciassa.

Stellasta tuli joka aamuisten juoksulenkkien johdosta tunnettu, varsinkin poliisien keskuudessa. Sattumoisin olimme samaan aikaan lenkillä klo 7 aikaan aamulla, kun paikallinen poliisipartio teki partiokierroksia. He vihelsivät ja kehuivat Stellaa kutsumalla muy bonita, muy deportiva ja halusivat rapsuttaa. Itse sitä touhua seuratessa ajattelin, että niin ne jotkut vaan on niin ihania. Keski-ikäinen, hikinen nainen lippalakki päässä ei ehkä herätä vastaavia tunteita kun pörrönen, kullanruskea pieni hauveli, joka katsoo anovasti ja roikuttaa pientä, pinkkiä kieltänsä. Tuntui välillä, että ihmiset tunsivat myötätuntoa Stellaa kohtaan, vaikka minä se olin, jolla oli vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana!

Before buying an apartment

Before buying an apartment, I recommend getting to know the residential area in question properly so that there are no surprises. My husband and I bought a lovely apartment in the north of Valencia some years ago. The broker said that the English language is good in this village, because there are English football players living in the village. We believed with blue eyes, because our apartment was so wonderful that the feeling took and the reason left. You can probably guess the ending. During the three years we lived there, we did not meet a single futar, neither Spanish nor English.

There was an English-speaking kindergarten near our apartment, but before those little ones reach adulthood, we’ll grow up like daisies, my husband would always say when I tried to be positive. A charming village and friendly people, but barely a word of English. On top of everything, the villagers spoke Valencian, so even in Spain we always didn’t manage or they didn’t want to understand.

About life in Torrevieja

In my blog, I want to talk about life in addition to housing sales, e.g. In Torrevieja, where I currently live for part of the year and in general from all the coincidences and surprising twists and turns that can happen to us in Spain, both good and bad. I move a lot, I’m curious and I want to see and hear everything that’s happening around me. I am a fanatical runner, a former marathoner. I can’t stop. I tried a few years ago. Every time I saw a jogger, I tried to think that it must be boring looking, luckily I stopped. What happened when I stopped running? Of course, my physical condition decreased, I got tired and couldn’t bear to be curious, I stopped. I learned from this that I will run as long as I can and can. A rolling stone does not get mossy. So in my blog I also talk about running trips/walking trips together with my running buddy Stella, the fittest miniature poodle in the universe! You can ask, for example, about our former home village El Puig de Santa Maria, in Valencia.

Stella became known for her morning jogs, especially among the police. Coincidentally, we were jogging at the same time, around 7 in the morning, when the local police patrol was doing patrol rounds. They whistled and praised Stella by calling her muy bonita, muy deportiva and wanted to crack. When I was following the hustle and bustle, I thought that some of them are just so wonderful. A middle-aged, sweaty woman in a cap might not evoke the same feelings as a fluffy, golden-brown little poodle looking pleadingly and hanging out its little pink tongue. At times I felt like people sympathized with Stella, even though I was the one struggling to keep up!

Aurinkoisin terveisin, Sunny greetings,
Taru Turmo