Kirjoitin viimeksi suomalaisesta pariskunnasta ja heidän vaikeuksista pienen kylän notaarin kanssa. Pienissä espanjalaisissa kylissä ei olla totuttu ulkomaalaisiin, joten asenne voi olla jopa rasistinen ja espanja on ainoa puhuttu kieli. Tässä kyseisessä asuntokaupassa olisi vielä pitänyt puhua valencianoa, jossa paljon vaikutteita katalaanien kielestä ja jota pidetään katalaanin kielen murteena. Olen kertonut aikaisemmin kuinka paikalliset eivät olleet ymmärtävinään minua, kun puhuin espanjaa ja syy oli se, että en puhunut Valencian omaa kieltä, valencianoa.

Suomessa tehty valtakirja

Kirjoitin kuinka suomalainen pariskunta oli lopulta saanut lähetettyä valtakirjan Espanjaan heidän asianhoitajalle eli gestorille. Tämän kunniaksi pariskunta oli poksauttanut cavapullon ja juhlistaneet jo etukäteen tulevaa asuntokauppaa. Cava on muuten Katalonian kellareissa valmistunut espanjalainen herkku. Jotain hyvääkin Kataloniasta. Vähän he tiesivät siinä kohtaan, sillä pikku-kylän notaari ei kelpuuttaisikaan heidän valtakirjaansa. Notaari löysi kaikkea mahdollista moitittavaa asiapaperista. Valtakirjassa oli mm. virheellisesti tehty allekirjoitus porilaisen notaarin toimesta, sillä leima ei ollut notaarin allekirjoituksen päällä, vaan vieressä. Leima pitää aina olla osaksi allekirjoituksen päällä. Kaiken lisäksi porilaisessa maistraatissa olisi pitänyt olla kääntäjä mukana, joka olisi kääntänyt koko valtakirjan, jota oli espanjalaisittain useampi sivu, notaarille. Nythän piti kääntää vain viimeinen sivu eli valtakirja. Eihän kukaan suomalainen notaari halua perehtyä toisen maan asiakirjoihin ja ottaa kantaa niiden oikeanmukaisuuteen. Eihän edes aika riitä moiseen. Ja edelleen notaari halusi, että menemme Espanjan konsulaattiin ja palkkaamme kääntäjän mukaamme. Ensinnäkin Espanjan konsulaatin sivuilla hyvin selvästi ilmoitetaan, että asiakirjojen, kuten valtakirjan vahvistaminen hoidetaan maistraatissa Suomessa. Loppupäätelmä oli, että on mahdotonta tehdä valtakirjaa Suomesta käsin, jonka kylän notaari hyväksyisi. Suomalaisen pariskunnan oli pakko pakata käsimatkatavarat ja lähteä Valenciaan.

Kansainväliset notaarit

Koko tämän rasittavan ja massiivisen ongelman aiheutti byrokraattinen notaari, joka halusi tehdä asiat pilkkua myöten oikein. Sanomattakin oli selvää, että hän halusi osoittaa valtansa ulkomaalaisille, koska kansainväliset notaarit Valencian kaupungissa olisivat hyväksyneet valtakirjan, koska tietävät, että käytännöt vaihtelevat eri maissa ja tällöin pitää joustaa, jos haluaa tehdä kauppoja. Toinen ikävä asia oli myyjien kiinteistövälittäjä ja hänen avustajansa, jotka lähtivät ilman kritiikkiä notaarin kelkkaan. Välittäjälle oli tärkeätä tehdä juuri niin kuin notaari halusi. Hän oli englantilainen noviisi Espanjan asuntomarkkinoilla ja halusi miellyttää vastapuolta niin paljon, että syyllisti ensikädessä aina myyjiä. Tilanne oli narsistinen, koska syyllinen oli aina suomalaiset myyjät, ei koskaan vastapuoli. Tässäkin tapauksessa vahvistui se, että myyjien välittäjät ovat ensikädessä ostajien puolella. Välittäjiä ei kiinnosta myyjien mahdolliset tappiot, koska sillä ei ole suurta vaikutusta välittäjien palkkioon. Tärkeintä saada asunto myydyksi tavalla tai toisella ja siksi tärkeintä löytää ostajat.

Kommunikointi

Tässä tapauksessa oli useampi taho, jotka lähettivät toisilleen sähköposteja, viestejä ja soittelivat toisilleen. Kun on useampi kokki saman keitoksen ääressä, niin se ei hyvää tiedä. Väärinymmärryksiä paljon ja mielensä pahoittajia. Olen oppinut, että Espanjassa moni haluaa aina ensi soittaa, kun laittaa viestiä. Sinänsä soittaminen on nopea tapa ja ehkä vähemmän tulee väärinkäsityksiä. Valitettavasti soittaminen ei ole paras tapa kommunikoida, jos ei ole yhteistä kieltä. Kun espanjalainen puhuu englantia, niin yleensä pitää todella keskittyä kuulemaansa. Kutsun sitä konekiväärienglanniksi. Lensin muutama päivä sitten Mallorcalta Valenciaan. Lentokoneessa oli kuulutukset sekä englanniksi että espanjaksi. Englanti kuulosti rauhalliselta ja sointuvalta kieleltä, jota oli mukava kuunnella. Tämän jälkeen heti perään samat asiat espanjaksi. Espanjan kieli oli täydellinen vastakohta, nopea ja melkein agressiivinen. Espanjalaiset kuulostavat joskus töykeiltä aivan kun heillä olisi kauhea kiire. Ymmärrän mielestäni hyvin espanjalaista tekstiä ja minulla on hyvä sanavarasto, mutta tuntuu, etten aina ymmärrä mitä espanjalaiset sanovat. Eräs syy kielen nopeaan puheilmaisuun on itse kielioppi, mielestäni. Espanjan kielellä voi hyvinkin lyhyesti ilmaista asian, kun taas englannin kielessä asiat ilmaistaan rauhallisemmin ja monisanaisemmin. Esimerkkinä vaikkapa seuraava lause: Te ayudo a buscar? on englanniksi käännettynä can I help you to look for? Vähän monisanaisemmin ilmaistuna antaa kuulijalle enemmän aikaa omaksua kuulemansa. Näin itse koen näiden kahden kielen eron. Mieheni sanoi, että samahan se on Suomessakin. Asiat voidaan ilmaista lyhyemmän ja pidemmän kaavan mukaan. Helsinkiläisen mieheni mukaan esimerkiksi suomen kielellä voi ilmaista sama asia monella tapaa: Voisitko tulla tänne ? tai turkulaisittain, tuuks tän? Pitää siis turkulaisena opetella kuuntelemaan espanjan kieltä niin sanotusti turkulaisittain, eikä kääntää mielessäni englanniksi.

Public notary of the small village

Last time I wrote about a Finnish couple and their difficulties with a notary in a small village. Small Spanish villages are not used to foreigners, so the attitude can even be racist and Spanish is the only language spoken. In this real estate transaction, we should still have spoken Valenciano, which has a lot of influences from the Catalan language and is considered a dialect of the Catalan language. I’ve told you before how the locals didn’t understand me when I spoke Spanish and the reason was that I didn’t speak Valencia’s own language, Valenciano.

A power of attorney made in Finland

I wrote how a Finnish couple had finally been able to send a power of attorney to Spain for their case manager, or gestor. In honor of this, the couple had popped a bottle of cava and celebrated the upcoming apartment sale in advance. By the way, Cava is a Spanish delicacy made in the cellars of Catalonia. Something good from Catalonia. Little did they know about that, because a notary in a small village would not qualify for their power of attorney. The notary found everything possible to criticize in the document. The power of attorney contained e.g. wrongly signed by a notary from Pori( a town near the western coast of Finland), because the stamp was not on top of the notary’s signature, but next to it. The stamp must always be partially above the signature. In addition to everything, the Pori magistrate should have had a translator with him, who would have translated the entire power of attorney, which was several pages in Spanish, for the notary. Now only the last page, the power of attorney, had to be turned over. After all, no Finnish notary wants to familiarize himself with the documents of another country and take a position on their correctness. There’s not even enough time for that. And still the notary wanted us to go to the Spanish consulate and hire a translator with us. First of all, on the website of the Spanish consulate, it is very clearly stated that the confirmation of documents, such as a power of attorney, is handled at the registry office in Finland. The final conclusion was that it is impossible to make a power of attorney from Finland that the village notary would accept. The Finnish couple had to pack their hand luggage and leave for Valencia.

International notaries

This whole burdensome and massive problem was caused by a bureaucratic notary who wanted to get things right down to the last detail. Needless to say, he wanted to show his power to foreigners because the international notaries in the city of Valencia would have accepted the power of attorney because they know that practices vary in different countries and that’s when you have to be flexible if you want to do business. Another unpleasant thing was the sellers’ real estate agent and his assistant, who left without criticism on the notary’s bandwagon. It was important for the agent to do exactly what the notary wanted. He was an English novice in the Spanish housing market and wanted to please the other party so much that he always blamed the sellers first. The situation was narcissistic, because the culprit was always the Finnish sellers, never the counter party. In this case, too, it was confirmed that the sellers’ agents are primarily on the side of the buyers. Agents are not interested in the possible losses of sellers because it does not have a big impact on the commission of the brokers. The most important thing is to get the apartment sold one way or another, and therefore the most important thing is to find buyers.

Communication

In this case, there were several parties who sent each other emails, messages and called each other. When there are several cooks at the same soup, it doesn’t taste good. A lot of misunderstandings and people who hurt their feelings. I have learned that in Spain many people always want to call first when leaving a message. In itself, calling is a quick way and perhaps there will be fewer misunderstandings. Unfortunately, calling is not the best way to communicate if there is no common language. When a Spaniard speaks English, you usually have to really concentrate on what you hear. I call it Machine Gun English. I flew from Mallorca to Valencia a few days ago. The plane had announcements in both English and Spanish. English sounded like a calm and harmonious language that was nice to listen to. After this, immediately after, the same things in Spanish. The Spanish language was the complete opposite, fast and almost aggressive. Spanish people sometimes sound rude as if they are in a terrible hurry. I think I understand Spanish text well and have a good vocabulary, but I feel like I don’t always understand what Spanish people are saying. One reason for the quick spoken expression of the language is the grammar itself, in my opinion. In Spanish you can very briefly express the matter, while in English things are expressed more calmly and verbosely. For example, the following sentence: Te ayudo a buscar? is translated into English can I help you to look for? Expressed a little more verbosely, it gives the listener more time to absorb what he heard. This is how I personally experience the difference between these two languages. My husband said that it is the same in Finland. Things can be expressed according to a shorter and a longer formula. According to my husband from Helsinki, for example, in Finnish you can express the same thing in many ways: Could you come here? or in a Turku style, do you think so? So, as a person from Turku, I have to learn to listen to Spanish the Turku way, so to speak, and not translate it into English in my mind.