Franco ja varastetut vauvat

Vuonna 1953 Benidormin pormestari otti vespan ja meni El Pardon palatsiin ehdottamaan diktaattorille bikinien laillistamista Costa Blancalla. Tuo tapaaminen merkitsi eräänlaisen lomakaupungin syntyä, joka oli ennennäkemätön rajoittuneessa ja itsevaltaisessa Espanjassa. Ensimmäinen Espanjan lomailijoille rakennettava kerrostalo oli Torre Coblanca (Benidorm, 1963-1966). Espanjan halpa työvoima, olemattomat verot, puuttuvat ihmisoikeudet ja kulutustavaroista ennestään tyhjät markkinat olivat sen verran puoleensa vetäviä seikkoja, että ulkomaiset yritykset suorastaan tappelivat pääsystä maahan. Päätään nostava massaturismi houkutteli ulkomaalaisia Espanjan lomakohteisiin.

Francisco Franco pidetään yhtenä Euroopan historian suurimmista itsevaltiaista ja Francon valtakauden arvet näkyvät Espanjassa vielä tänäkin päivänä. Espanjan verinen sisällissota päättyi Francon voittoon. Demokratia vaihtui yhden miehen itsevaltaan, jota Italia ja Saksa tukivat. Jopa puoli miljoonaa ihmistä kuoli sisällissodan taisteluissa ja niitä seuranneissa puhdistuksissa. Espanja ei ollut enää entisensä. Francon kuoleman jälkeen vuonna 1975 Espanja oli jakautunut maa. Diktatuuria kesti lähes 40 vuotta. Hänen valtakauttaan sävyttivät ihmisoikeusrikkomukset ja kymmenettuhannet teloitukset.

33-vuotiaana Francosta tuli Euroopan nuorin kenraali ja aloitti Espanjan sisällissodan puhdistukset ja ne hän teki perusteellisesti. Franco tavoitteli yhtenäistä “espanjalaista” kansaa, jollaista ei ollut koskaan ollut olemassakaan. Diktaattori kielsi muiden kuin kastilian kielen käytön, määritteli mielivaltaisesti “yleisespanjalaisia” kulttuurin muotoja, ja pyrki kaikin tavoin tuhoamaan Katalonian, Baskimaan ja muiden erillisalueiden kansalliset identiteetit. Francon vastustajat olivat enimmäkseen vasemmistolaisia, mutta myös älykköjä, ateisteja ja sotilashenkilöitä. Niitä, joita ei heti tapettu, vainottiin. Kidutus ja sotilastuomioistuinten sanelemat teloitukset olivat 1960-luvulle asti yleisiä.

Varastetut ja myydyt lapset vuosina 1954-1994

Francon Espanjassa kaikki demokratia lakkautettiin ja kritiikin esittämistä pidettiin maanpetoksena. Lakot ja kilpailevat poliittiset puolueet kiellettiin ja parlamentti oli pelkkä valtaapitävien kulissi. Francon aikakaudella mikään ei liikkunut. Avioliitot olivat ikuisia, työpaikat pysyviä, yritykset eivät voineet mennä konkurssiin eivätkä asuntojen vuokrat nousta. Franco kannatti myös naisen perinteistä roolia synnyttäjänä ja kotiäitinä. Espanjassa kiellettiin niin homoseksuaalisuus kuin aborttikin. Ehkäisyvälineet tulivat luvallisiksi vasta Francon kuoleman jälkeen. Eräs Francon ajan kuvottavista julmuuksista oli, että vastikään synnyttäneiltä varastettiin suunnitelmallisesti vauvoja noin viidenkymmenen vuoden ajan. Vauvat myytiin kovaa korvausta vastaan lapsettomille pareille. Varastettujen ja myytyjen vauvojen määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta arvaukset asettuvat 300 000 lapsen tuntumaan. Oikeus tutkii tapauksia, jotka ovat tapahtuneet vuosina 1954-1994. Franco kuoli vuonna 1975. Synnyttäneille äideille ilmoitettiin, että lapset ovat syntyneet kuolleina ja heille annettiin lohdutukseksi posliininen Jeesus-patsas käteen. Tämä käytäntö jatkui 90-luvulle asti, kunnes kaksi miestä julkistivat omat tarinansa. Heidän isänsä olivat aikoinaan ostaneet poikalapset papeilta. Antonio Barroso perusti laittomien adoptiouhrien kansallisen yhdistyksen ja haki näkyvyyttä asialle. Vuonna 2018 Espanjan hallitus hyväksyi parlamentaarisen toimikunnan auttamaan perheitä, jotka uskovat läheistensä varastetuksi ja perustettiin DNA-pankki.

Toisen maailmansodan jälkeen Franco teki Espanjasta kuningaskunnan mutta ei nimennyt kuningasta. Hän oli katolinen, autoritaarinen ja taitava siinä mielessä, että hän hallitsi valtaa. Hän tiesi kuinka saada jotkut ryhmät vastustelemaan toisiaan, kun hän pysyi näiden yläpuolella. Hajoita ja hallitse- teema on tehokas. Francon hallinnon jatkuvuus ei olisi ollut mahdollista ilman Francoa, koska kaikki tiesivät, että Espanjan täytyisi liittyä Euroopan yhteisöön voidakseen edistyä. Franco haudattiin 1975 Madridin vuorilla sijaitsevan Kaatuneiden laaksoon mahtavaan mausoleumiin. Espanjan hallituksen mielestä hautapaikka oli muodostumassa äärioikeiston pyhiinvaelluskohteeksi ja päättivät siirtää ruumiin ja se kuljetettiin huomiota herättämättömämpään perhehautaan vaimonsa viereen El Pardoon.

Francon perintö

Francon perintöön suhtauduttiin Espanjassa alusta alkaen ristiriitaisesti. Mitä kauemmin tyrannin kuolemasta on kulunut sitä rumemmaksi virallinen kuva on piirtynyt. Francon patsaat on poistettu, kadut nimetty uudelleen, ja lopulta vuonna 2007 Francon valtakauden positiivinen muisteleminen kiellettiin Espanjassa. Viimeinen patsas poistettiin vuonna 2005 Melillassa. Olen tutustunut muutamiin ihmisiin Espanjassa ja he ovat kertoneet perheittensä kokemuksia Francon ajalta. Perheitä karkoitettiin maasta ja moni päätyi mm. Belgiaan. Perheet hajosivat ja espanjalaisille tärkeä suku levisi ympäri Eurooppaa. Osa ihmisistä palasi takaisin Espanjaan, mutta ei voi olla kuulematta sitä katkeruutta rivien välistä, kun he kertovat tarinaansa. Enään ei ole sukua, joka kerääntyisi yhteen saman pöydän ympärille.

Olen mielessäni pyöritellyt eroja fasismin ja kommunismin välillä. Kumpi on pahempi kommunistinen tai fasistinen diktaattori? Kommunistinen diktaattori on internationaalinen, joka haluaa valloittaa kaikki muut maat. Fasistinen diktaattori on nationalistinen, joka korostaa kansallismielisyyttä. En halua kumpaakaan, valitsen vapauden. Espanjan sisällissodassa taistelivat tasavaltalaiset ja kansallismieliset. Tasavaltalaisten riveissä olivat liberaalit, sosialistit, kommunistit ja anarkistit. Heitä tuki Neuvostoliitto ja Meksiko. Kansallismielisiin kuuluivat Espanjan yhtenäisyyttä ja monarkiaa kannattavat. Heitä vuorostaan tukivat Saksa, Italia ja Portugali. Ajatusleikkinä, että mitä jos tasavaltalaiset olisivat voittaneet? Millainen Espanja olisi tänään? Pelastiko Franco Espanjan vielä suuremmalta sekasorrolta? Iso-Britannia ja Ranska eivät halunneet kansallismielisten voittoa, koska se olisi vienyt maan Francon johtamien fasistien käsiin, mistä olisi tuloksena ollut natsi-Saksan ja Italian vaikutusvallan kasvaminen. Toisaalta maat eivät halunneet myöskään kommunismin pelossa, että tasavaltalaiset voittaisivat, koska Neuvostoliitto oli aktiivisesti tukenut tasavaltalaisia.