Tres Forques – osa Valencian vanhaa kaupunkia

Raj, mestari myyjä ja kirottu talo

Ennen kuin päätimme ostaa ullakkohuoneiston Tres Forquesista, meidät vei kiertoajelulle tutustumaan alueen ympäristöön kiinteistövälittäjämme Raj. Hän osasi kertoa vaikka mitä tarinoita, koska tunsi kaupungin kuin omat taskunsa. Hän kertoi meille talosta, joka herättää edelleen alueella pelkoa. Siellä on vuosikymmenien aikana tapahtunut useita kuolemantapauksia. Tämän vuoksi rakennusta on kutsuttu ”kirotuksi taloksi”. Tähän mennessä siellä on kuollut 9 ihmistä, jotkut oudoissa olosuhteissa. Vuonna 1968 kuuluisa showgirl, Cracia Imperio, ja hänen miesystävänsä ruumiit löydettiin kylpyammeesta. Viimeisin tapaus sattui 2015, jolloin mies löydettiin murhattuna asunnostaan. Nämä tapaukset ovat antaneet rakennukselle huonon maineen, varsinkin kerrosten 7 ja 8 välillä.

Turian puisto eli vihreä joki

Turian puisto oli aikaisemmin 9 km mittainen joki, joka virtasi Valencian kaupungin ympärillä. 50-luvulla se tulvi niin pahasti yli äyräittensä, että osa kaupungista tuhoutui. Jotta tilanne ei toistuisi, niin joen paikkaa päätettiin siirtää etelämmäksi. Vanhan joen tilalle kasvoi vehreä puisto, joka nykyisin on Valencian sydän. Valencialaiset viettävät siellä aikaansa ympäri vuoden mm. urheillen, istuvat piknikillä ja kuuntelevat lukuisia puistokonsertteja. Puistossa myös erinomaiset pyöräilytiet, joita pitkin helppo siirtyä paikasta toiseen. Valencia on kuuluisa erinomaisesta pyöräverkostostaan.

Patraixin kaupunginosa

Raj kertoi myös vanhasta kylästä, jota kuunnellessa tuli mieleen Asterixin kylä Galliassa. Tres Forques sijaitsee Patraixin kaupunginosassa. Patraix oli aikoinaan kylä, joka myöhemmin liitettiin Valencian kaupunkiin. Keskellä entistä kylää on aukio Placa Patraix, jonne edelleen ihmiset kokoontuvat vapaa-ajallaan. Aukion ympärillä muutama kahvila ja ravintola. Keskellä lasten leikkipaikka. Aukion päässä on erittäin vanha katolinen kirkko Sagrato Corazon de Jesus, jonne pääsin kerran kurkkaamaan. Oli mukavaa istua aukiolla appelsiinipuun alla, juoda espressoa ja kuunnella kirkon kellojen soittoa.

Viihdyin hyvin Tres Forquesissa, sillä alueen ihmiset olivat ystävällisiä ja siellä vallitsi eräänlainen me-henki. Aamuisin joimme kahvit aukion laidalla, päivällä kävimme Valencian keskustassa, jonne oli vain 15min kävelymatka tai menimme Turian puistoon ulkoilemaan. Ruoat ostimme pienestä kauppahallista Mercado Municipal Jesusista. Iltaisin mieheni valmisti mm. omaa bravuuria, paellaa parvekkeellamme, kun liikenne hiljentyi. Paella on Valenciasta peräisin oleva perinneruoka. Sen perusaineksen riisin toivat
arabit espanjaan jo 700-luvulla ja riisiä alettiin viljelemään alueella. Iltaisin naapurista kuului usein hiljaista kitaran soittoa. Vaikka seinät näyttävät paksuilta, niin tiilet ovat täällä täynnä onkaloita, joten äänieristys heikko. Onneksi musisointi oli hyvää.

Bodylanguage ja fullservice

Alueella ei juuri puhuta englantia, vain espanjaa, josta osasimme silloin vain alkeita. Ei edes kaupoissa osattu muuta kuin valencianoa ja espanjaa. Yhteisen kielen puute ei kumminkaan estänyt kotimme remontoimista ja sisustamista. Myyjät olivat ystävällisiä ja meillä oli yhteinen elekieli, joten kaupat syntyivät hyvässä yhteisymmärryksessä. Saimme jopa niin hyvää palvelua, että tilaamamme huonekalut koottiin paikan päällä ja kaverit vielä siivosivat jälkensä. Oli outoa, kun mies pyysi pölynimuria ja annettuani sen, alkoi imuroimaan ja veivät vielä pakkausjätteet mennessään! Tällaiselle palvelulle olisi paljon kysyntää myös Suomessa. Niin usein pitää itse koota, jopa polkupyörät, kun tilaa netistä ja ei meistä monikaan ole kovin taitava kokoamaan.

Aproveche, hyvää ruokahalua

Kun menimme ulos syömään, niin piti muistaa tilata useampi annos. Täällä oli tapana, että annokset jaettiin, eikä annos per pää. Kerran mieheni tilasi liha-aterian ja minä paprikoita. Ja saimme sitä mitä tilasimme. Toisella oli lautasella pelkkää lihaa ja toisella pelkkiä paprikoita. Ei ollut mitään muuta kylkijäisenä. Jotkut ruokalistat oli osittain Valencian kielellä ja google-kääntäjä joutui vaikeuksiin, ei tunnistanut kieltä. Kun ruoka tuotiin pöytään, niin varsinkin tutuissa ravintoloissa tarjoilija sanoi aproveche!. Hieman hämmennyimme, koska kieli kuulosti venäjän kieleltä ja oletimme, että he pitivät meitä venäläisinä. Kerroin asiasta Rajille ja kysyin, että mitä aproveche tarkoittaa. Raj naurahti ja kertoi, että ihan vaan hyvää ruokahalua toivottivat valencianon kielellä.

–Taru