Fuengirola ja Granada

Mieheni on matkustellut paljon aurinkorannikolla, minä en, joten päätimme tehdä automatkan Fuengirolaan ja takaisin Granadan kautta. Lähdimme matkaan yhdessä suomalaisen pariskunnan kanssa, johon olimme tutustuneet muutama kuukausi sitten. Olimme kaikki innostuneita lähtemään matkalle ja näkemään jotain uutta Espanjassa.

Kaunis ja pieni Nerja

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Nerja, jossa vietimme yhden yön. Nimi Nerja tulee sanasta naricha, joka tarkoittaa maurien kielellä runsasta ja kosteaa kevättä. Hotellimme oli viehättävä ja sijaitsi korkealla kallion päällä, josta mahtavat maisemat suoraan merelle. Kun saavuimme hotelliin, niin meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja saimme valita tervetuliaisdrinkit. Otimme itse sviitin, koska vain pari kymppiä kalliimpi kuin perushuone + koiralisä vaihtoehto. Sviitin terassilta avautui näkymä suoraan merelle ja terassin alapuolelta meni rappuset uima-altaalle. Oli taivaallista herätä aikaisin aamulla auringonnousun aikaa ja pulahtaa uima-altaaseen uimaan. Tosin altaaseen olisi ollut lupa mennä vasta kello 10.30 aamiaisajan päätyttyä, mutta tähän aikaan oli hiljaista ja minä olin hiljainen uimari. Katselin samalla hämärässä kuinka tarjoilijat laittoivat valkoiset pöytäliinat pöydille, kahvikupit ja aterimet. Terassi oli viihtyisä, kaikki oli valkoisesti maalatut ja sininen meri vieressä alhaalla. Tuli aivan sellainen olo, että olisimme Kreikassa, koska hotellissa muutenkin suosittiin sinistä ja valkoista. Ihailin merelle avautuvaa näkymää ja ajattelin itsekseni, että nauti joka hetkestä. Vesi oli tosin viileää, koska eihän uima-altaita yleensä lämmitetä, mutta juuri täydelllinen lämpötila itselleni.

Paikkakunta on tunnettu tippukiviluolista, jotka kuuluvat Euroopan suurimpiin. Emme ehtineet tutustua nähtävyyksiin ja tippukiviluolat jäivät näkemättä, mutta jokainen meistä ilmoitti palaavansa paikkakunnalle joskus uudelleen. Luolista on löytynyt muinaisjäänteitä ja luolamaalauksia. Ystäväpariskunnallamme Suomessa on kesämökki Mäntyharjulla järven rannalla. Viime kesänä kun kävimme heidän luonaan kylässä, niin he halusivat näyttää paikalliset kalliomaalaukset. Nousimme veneeseen ja ajoimme valtavan ison ja jyrkän kalliomuodostelman alapuolelle. Osan maalauksista näkee vain veneestä.

Fuengirola, Fuge

Saavuimme perille samana päivänä, kun kaupungissa vietettiin Andalusian päivää, Dia de Andalucia. Kesti jonkin verran, että saimme ajettua automme alas parkkihalliin, koska aivan hotellimme vieressä oli juhlapäivän kunniaksi järjestetty ulkoilmakonsertti pienellä aukiolla. Puhallinsoittajat soittivat korokkeella. Lapsilla karnevaalitunnelma. Automme seisoessa jonossa, katselin ympärilleni ja huomasin tutut kasvot erään kebebravintolan seinässä. Siellähän oli Turun oma kiinteistövälittäjä Jehtro.

Andy Hill ja brassibaari

Hotellihuoneestamme oli näkymä merelle ja taas parvekkeen alapuolella uima-allas, johon en tällä kertaa pulahtanut. Uima-allas alue oli kolkon oloinen. Koiramme Stella sai hotellin puolesta käyttöönsä koiranpedin ja pari ruokakippoa. Pieni, mutta mukava tapa huomioida myös nelijalkaisia hotellin asiakkaita. Tuttava pariskuntamme otti huoneen ylimmästä kerroksesta. Huoneen parvekkeelta hienot maisemat, jopa Sierra Nevadan lumiset huiput näkyivät. Vietimme pari yötä paikkakunnalla. Kävelimme paljon rantaviivan myötäisesti kulkevaa kävelykatua pitkin, jossa liikkui paljon turisteja. Ravintoloita oli kävelykadun molemmin puolin. Mieheni kaveri, kutsumanimeltään Andy Hill, antoi hyvän ruokapaikan osoitteen meille. Andy Hillillä on loma-asunto paikkakunnalla ja usein kehunut Fugea hyväksi menomestaksi. Andy Hill arvostaa hyvää ruokaa, joten meillä oli suuret odotukset ravintolasta. Ikävä kyllä olimme liian aikaisin liikkeellä ja ravintola ei ollut vielä auki. Tämä ei ollut suuri pettymys, koska ainakin itse olin saanut hyvää ruokaa paikallisista ravintoloista ja toiseksi, oli virkistävää päästä pois turistivilinästä pienille, siisteille kaduille. Katujen varsilla oli puita ja pieniä liikkeitä. Huomiota herätti erityisesti katujen siisteys ja siksi oli mukavaa kävellä ja katsella ympäriinsä. Olimme melkoisesti kävelleet ja alkoi janottaa, joten aloimme etsimään mukavaa terassia, jonne voisimme mennä koiramme kanssa. Pienellä sivukujalla, melko lähellä hotelliamme, törmäsimme baariin, jossa viihtyisä ulkoterassi nuppulakivetyksellä. Kauniit katulyhdyt valaisivat sisäänkäyntiä ja brasilian liput koristivat ulkoseiniä. Menimme sisälle kysymään, josko saisimme tarjoilun ulos koiramme takia. Omistaja itse tuli meitä vastaan. Hän oli brasilialainen ja otti meidät avosylin vastaan, myös meidän pikku puudelimme Stella oli tervetullut. Baari oli sisältä pieni, mutta viihtyisä. Muutamia syvennyksiä, joissa kaikissa erilaiset vanhat sohvat, pöydät ja muutama nojatuoli. Tilasimme omistajan suosituksesta caipirinhat. Brasialainen juoma maistui kirpeänmakealta ja siihen oli lisätty runsaasti murskattua jäätä, limeä ja cachazaa, valkoista rommia. Pian meidän jälkeen tuli ruotsalainen pariskunta, joilla oli iso buldoggi. Stella ja lempeäkatseinen buldoggi silmäilivät toisiansa uteliaina, kunnes brassiomistaja tarjosi molemmille kookosvettä. Koirat joivat ahmien ja vielä nuolivat astiat. Tämän jälkeen koirat päättivät ottaa tirsat. Ei ollut koskaan aikaisemmin tullut edes mieleen antaa koiralleni kookosvettä, mutta kun näin miten Stella suorastaan ahmi sitä ja tämän jälkeen rauhoittui ja alkoi nukkumaan, niin päätin hankkia laatikollisen kookosvettä kotiin.

Granada

Kun lähdimme Fugesta, niin totesin, että mukava kaupunki, mutta silti ei oikein ollut mun paikka. Ehkä syynä ulkomaalaisten runsaus. Suomen kieltä kuului joka paikassa. Lähtiessämme eräästä ravintolasta, suomalainen mies huuteli perään ja kyseli, mitä mieltä olimme ruoasta, hän ei ollut tyytyväinen tilaamaansa ruokaan. Me olimme, ainakin omasta puolestani voin sanoa, että kasviruokani oli tosi herkullista. Aamulla, kun vein koirani ulos, niin suomalainen nainen tuli vastaan. Hänellä oli myös puudeli, mutta väärää sukupuolta, koirani mielestä. Stellalla oli juoksuaika, jolloin vain urokset olivat tutustumisen arvoisia. Suomalainen nainen kovasti kehui kaupunkia. Hän oli aikaisemmin asunut talvet Thaimaassa, mutta täällä hän viihtyi, koska suomalaiset paljon tekemisissä keskenään. Fugessa järjestetään paljon konsertteja, harrastetaan paadelia, tehdään yhteisiä retkejä ja seurakunta on aktiivinen mm.tarjoavat mahdollisuuden lainata kirjoja, kuin paikallinen suomalaisten kirjasto. Nainen kertoi, että ei tarvi olla mitenkään uskonnollinen, vaan kaikkiin seurakunnan järjestämiin kerhoihin ja muihin toimintoihin voi hyvin osallistua. Hän nautti asumisesta Fuegirolassa ja toivotti meidät tervetulleiksi.

Minulla ei ollut ennakkokäsitystä Granadasta, mutta nimi oli mielestäni melko mahtipontinen. Otin selvää nimen alkuperästä. Kaupunki on saanut nimensä granaattiomenasta, mikä on yksi lempi hedelmistäni. Sen tiesin, että kaupungissa on ollut pitkä historia muslimien valtakaudesta, joten odotin kaunista arkkitehtuuria. Granada oli muslimien viimeinen itsenäinen valtakunta Espanjassa. Kun olimme kirjautuneet sisään hotelliimme, niin lähdimme kävelemään kaupungille. Lämpötila oli lähemmäksi nollaa, mutta tähän oli varauduttu. Olin ottanut takin mukaan, jonka mieheni oli antanut lahjaksi avioliittomme alkuvuosina. Olimme matkustaneet alkukeväästä Prahaan ja kävimme mm.turkisliikkeessä, jossa oli hyvin erikoisia takkeja niin turkis- kuin nahkatakkejakin. Ostin itselleni lyhyen, mustavalkoisen nahkatakin, jossa hihansuissa pienet pitsit. Siellä oli myös takki, jossa turkkia hihoissa ja helmassa, mutta helman pystyi irrottamaan irti, koska se oli kiinni takissa näyttävällä vetoketjulla. Myöhemmin minulta salaa mieheni oli käynyt liikkeessä ostamassa omalaatuisen takin ja piilottanut sen ensin hotellihuonettamme vastapäätä olevan penkin alle, myöhemmin pakannut matkalaukkuunsa ja kuljettanut Suomeen tietämättäni. Talvella teimme viikon matkan Puerto de la Cruziin, Teneriffa. Matkan viimeisenä iltana, kun tulimme hotellihuoneeseemme, niin sängyllämme oli iso lahjakassi. Avasin kassin ja näin tutun näköisen takin. Olin täysin hölmistynyt. Mieheni ihmetteli, että kylläpä hotellin henkilökunta on ystävällistä, koska jättivät tänne tälläisen jäähyväislahjan.

Alhambra

Kaupungilla liikuttuamme sain todeta, että arkkitehtuuri oli suorastaan rumaa. Ei mitään kaunista, vaan rumia ja kolkon näköisiä kerrostaloja. Arabeista ei jälkeäkään. Palasimme hotelliimme, otimme taksin ja lähdimme katsomaan paikkakunnan suurta nähtävyyttä Alhambraa, joka käsittää valtavan maurien linnoituksen ja palatsin. Alhambra on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Maurit rakennuttivat palatsin 1300-luvulla. Kristityt valtasivat Granadan takaisin 1492, jolloin Alhambran muurien sisään rakennettiin renessanssipalatsi vuonna 1526 Kaarlo V toimesta. 1600-luvulla palatsi kärsi mm.tulipaloista ja maanjärjistyksistä ja siellä asustivat mm.rikolliset. Palatsia käytettiin ruutivarastona, jonka seurauksena siellä tapahtui useita tuhoisia räjähdyksiä. 1800-luvulla aloitettiin uudelleen kunnostaminen ja turistit saapuivat katsomaan nähtävyyttä, mutta myös tuhosivat sitä irrottamalla seinistä paloja. Alhambra julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi vuonna 1870 ja se on maailman ainoa säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi.

Sierra Nevada

Hotelliin saapui ja lähti laskettelijoita laskettelumonot olkapäillä, varsinkin nuorten ryhmiä. Luultavasti talviloman viettäjiä. Paikkakunta onkin juuri laskettelijoiden suosiossa, koska Sierra Nevadan huiput lähellä ja siellä on manner-Espanjan korkein huippu, Mulhacena(3 482m). En ole laskettelun harrastaja, mutta voin kuvitella, kun katsoin auringossa kiiltäviä, lumisia vuorten huippuja, että varmaankin laskettelijoilla upea lasketteluelämys. Minulle kerrottiin pariskunnasta, jossa mies halusi lasketella ja vaimo nautti rantalomasta. Tekivät kompromissin. Hankkivat talon puolesta välistä Granadaa ja aurinkorannikkoa. Mies lähti aamulla laskettelemaan ja vaimo suuntasi hiekkarannalle. Jos vielä voisi yhdistää molemmat, sekä laskettelun että uimisen Välimeressä, niin olis melko hyvä harrastuspaketti kasassa.