Löytöeläinten joulu

Paras joululahja on lahjoittaa apua tarvitseville ja tällä kertaa halusin muistaa löytöeläimiä. Vietimme ensimmäisen joulun Torreviejassa ja halusin viedä jotain paikalliseen rescue-tarhaan. Sain tietoa somesta, jossa kerrottiin, että eläimet kaipaavat lämpimiä peittoja ja huopia. Otin tarhan tiedot ylös, nimen ja osoitteen, mutta kadun numeroa ei kukaan tiennyt. Vastattiin, että mene kadun päähän, niin sieltä sen löytää.

Ajoin kadun päästä päähän, mutta tarhaa ei vain näkynyt. Pysähdyin monta kertaa ja menin kysymään ihmisiltä tarhan osoitetta, mutta kukaan ei tiennyt tarkkoja koordinaatteja. Moni oli kuullut tarhasta, mutta ei osannut sanoa missä se tarkalleen on. Lopulta piti palata kotiin. Menin takaisin someen ja yritin kysellä tarkempia tietoja, joita noudattaen lähdin parin päivän päästä uudelleen etsimään tarhaa. Onneksi naapurini laittoi oikein kuvan kartasta, josta näkyi, että kyseisen tien varrella ei ollut mitään sisäänkäyntiä, vaan aivan toisen kadun puolelta. Ihmiset somessa ystävällisesti yrittivät neuvoa, mutta pitää olla tarkka sanavalinnoista esim. onko paikka poliisiaseman takana tai edessä, onko puiston takana tai siinä suunnassa. Haahuilin ensin aseman ja puiston takana, kunnes naapurin kartasta näin, että paikka on oltava poliisiaseman edestä vievän tien varrella ja puisto oli aseman takana. Lopulta löysimme paikan ja veimme ostamiamme peittoja ja naapurin antamat koiran ruokasäkit.

Yllätyin, kuinka paljon isoja koiria tarhassa oli. Antamani peitot olivat ehkä keskikokoisille koirille ja hieman pienemmille, mutta lohduttelin itseäni, että äkkiäkös sitä pari peittoa neuloo yhteen. Paikalla oli ihmisiä, jotka olivat tulleet hakemaan koiria kävelylenkille, mikä tuntui tosi hyvältä. Eläimistä pidetään huolta. Myös kissoja oli paljon, jotka olivat tottuneet saamaan huomiota, sillä ne painautuivat verkkoa vastaan kun ihmisiet yrittivät silitellä. Tunnelma oli mukava, vaikka surullistahan se on, että eläimillä ei ole omaa kotia.

Pari viikkoa sitten ulkoillessani koirani kanssa, englantilainen nuori nainen pysäytti ja näytti kuvaa kadonneesta kissasta. Otin kännykällä kuvan ilmoituksesta ja lupasin katsella ympärilleni, jos vaikka kissa löytyisi. Kissa oli kuulemma sijoitettu uuteen perheeseen ja heti viikon jälkeen lähtenyt omille teilleen. Kun kiertelin aluetta ristiin ja rastiin, niin ajattelin, että kyllä kissa löytää paljon paikkoja, jos haluaa piiloutua. Täällä on paljon puistoja ja asumattomia taloja. Tarinalla oli onnellinen loppu. Sain viestin, että kissa on palannut kotiinsa sopivasti jouluksi.

Lähellä pientä ostoskeskusta vastapäätä on hylätty talo. Talon kuistilla on kaksi sohvaa ja pihalla vesi-ja ruoka-astioita. Talossa majailee kissapopulaatio. Kiinteistö on rajattu verkkoaidalla, joka varmistaa, etteivät ainakaan koirat pääse tekemään lähempää tuttavuutta. Tänä jouluna ostin ison pussin kissanruokaa ja sujautin aidan läpi yhteen ruokakippoon. Seuraavana aamuna kun kuljin paikan ohi, niin näin, että ruoka oli maistunut ja parhaillaan pari kulkukissaa söivät astiasta. Nämä ovat niitä pieniä tekoja, joita voi tehdä muutoinkin kun joulun aikaan.