Pohjoisen sukeltaja Mallorcalla

Pääosin olen sukeltanut Turun saaristossa. Tottunut kylmiin ja sameisiin vesiin, jossa ei odota näkevänsä meren asukkaita. Korkeintaan kampelat pohjahiekkaan piiloutuneina tai ahven vilahtaa merikaislojen välissä. Historian harrastajana suurin kiinnostuksen aihe ovat olleet moninaiset hylyt, joissa olen saanut vierailla. Suuri kunnioitus merten pohjassa makaavia historian jäänteitä kohtaan, joilla kaikilla oma tarinansa.

Mallorca oli uusi sukelluspaikka. Lähdimme hotellin alapuolella olevalta rannalta, jossa toimi paikallinen sukellusseura. Heitimme vermeet päälle ja menoks. Tarkoitus oli ensi snorklata veneelle, joka odotti kauempana rannasta ja sitten ajaa sukelluskohteelle. Mereen päästyäni koin jotain epämiellyttävää. Kun sukelsin pinnan alle, niin näin muovijätettä kaikkialla. Yritin käsilläni huitoa niitä pois tieltäni, jotta pääsin etenemään. Lopulta pääsin veneelle, nousin ylös ja poimin muovin jäänteitä laitteistani. Vene lähti liikkeelle, kun kaikki sukeltajat oli poimittu merestä ja ajoimme rauhalliseen lahdelmaan. Maski päähän, regu suuhun ja kiepsahdin veneestä mereen. Näkyvyys erinomainen, ei muovijätettä ja lähdimme sukeltamaan. Oli ihanaa sukeltaa märkäpuvulla, jossa lyhyet hihat ja polviin ulottuvat puvun lahkeet.

Suomessa yleensä käytin kuivapukua ja se teki sukeltamisen haastavaksi, koska piti huomioida puvun ilmantäyttö ja tyhjennys, riippuen sukellussyvyydestä. Nyt sai vaan mennä ja tuntea merivesi ihollasi. Tein muutaman sukelluksen päivän aikana. Ensimmäisen sukelluksen aikana näin ison mureenan, joka työnsi päänsä esille kallion onkalosta. Taisin mennä liian lähelle, koska sukellusvastaava viittoili minulle, että kauemmaksi. Ajattelin, että se nyt vaan on vähän isompi ankerias, mut kun vaan ei ollut.

Seuraavaksi koin jotakin, jota ei jokaiselle tule vastaan, mutta silloin en sitä tiennyt. Sukellusporukan yläpuolelle alkoi muodostua iso spiraali, jonka muodostivat lukuisat barrakudat. Näyttivät kuin isoilta silakoilta, jotka määrätietoisesti tekivät yhteistyötä ja muodostivat valtavan tornadon näköisen kuvion päämme yläpuolelle. Yritin koskea, koska tulivat niin lähelle, mutta sukellusvastaava heristi mulle sormea. Vielä lopuksi, ennen sukelluksen päättymistä, näin valtavan tonnikalan, joten kaiken kaikkiaan oli onnistunut reissu.

Sukelluksen jälkeen menimme mieheni kanssa rantaterassille ja kerroin mitä kaikkea näin. Kerroin mm. paikallisista ankeriaista ja silakoista ja tosi isosta lohesta, johon mieheni vaan pyöritteli silmiä ja totesi, että ehkä sun on parempi sukeltaa vaan Itämerellä, ainakin turvallisempaa. Mieheni on rescue diver ja hänen mottonsa on, että pelasta aina ensi itsesi, joten hänen kanssansa mun ei kannata sukeltaa 🙂

-Taru