Väliaikaista kaikki on vaan

1970-luvulla opetettiin, että hinnat eivät ole tuomittuja laskemaan nousun jälkeen ikään kuin ne olisivat painovoiman alaisia. Historia osoittaa, että ne voivat jatkaa nousemista vuosi vuodelta. Vuoden 1973 puolivälin ja vuoden 1984 lopun välisenä aikana Espanja eli jatkuvasti yli 10 prosentin inflaatiolla. Vaara tilanteen kroonistumisesta oli olemassa. Asuntomarkkinoilla Suomessa pistää korvaan, kun välittäjät antavat ylipositiivisia viestejä siitä, että kyllä korot taas laskevat kun kerran ovat nousseet. En usko, että tämä pitää paikkansa. Uskomatonta mielestäni on, että myyjätkin kuvittelevat, että ei pidä laskea asuntojen hintoja, koska pian korot laskevat ja myynti kasvaa. Tiedän taloyhtiön, joka ei edes nostanut yhtiövastiketta, koska kaikki on mukamas vaan väliaikaista, kuten Tapio Rautavaara lauloi aikoinaan. Tämä tuli ilmi, kun asiakas halusi ostaa asunnon ja ihmetteli yhtiövastikkeen pienuutta. Välittäjä otti isännöitsijään yhteyttä ja ilmeni, että on tapahtunut pahempikin moka ja vastikkeet nousivat usealla satasella, ja mokaa kiinteistöjen omistajat saavat maksaa tulevina vuosina ja samalla totutella realistiseen tilanteeseen korkomarkkinoista.

Miten Espanja on onnistunut?

Eurooppa, jonka inflaatio oli heinäkuussa keskimäärin 5,3%, on tänään kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin Espanjan. Inflaatio edelleen ylhäällä, kuten Suomessa, koska energian hinnat laskevat hitaammin kuin Espanjassa. Miksi Espanja on selviytynyt näin hyvin ? Espanjan talous on tasaisesti ylittänyt Euroopan talouskasvun viimeisen viiden vuoden aikana pandemiaa edeltävissä olosuhteissa.

Espanja on toiseksi suurin ulkomainen sijoittaja Latinalaisessa Amerikassa Yhdysvaltojen jälkeen. Espanjalaiset yritykset ovat laajentuneet myös Aasiaan, erityisesti Kiinaan ja Intiaan. Tämä varhainen globaali laajentuminen antoi espanjalaisille yrityksille kilpailuedun joihinkin Espanjan kilpailijoihin ja eurooppalaisiin naapureihin verrattuna. Toinen espanjalaisten yritysten menestys voi liittyä kasvavaan kiinnostukseen espanjan kieltä ja kulttuuria kohtaan Aasiassa ja Afrikassa, mutta myös yrityskulttuuriin, joka oppi ottamaan riskejä epävakailla markkinoilla. Espanja ja Latinalainen Amerikka ovat monella tapaa lähellä. Heitä sitoo yhteinen kieli, kulttuuri ja historia. Portugalin kielinen Brasilia on poikkeus.

Viimeisten neljän vuosikymmenen aikana Espanjan ulkomainen matkailuteollisuus on kasvanut maailman toiseksi suurimmaksi. Espanja on yksi maailman johtavista uusiutuvien energialähteiden tuottajista sekä itse uusiutuvan energian tuottajana että tällaisen teknologian viejänä. Vuonna 2013 siitä tuli ensimmäinen maa maailmassa, jonka pääasiallisena energialähteenä on tuulivoima ja puutonta maata rittää, etenkin etelässä, joten ei tarvitse erikseen kaataa metsää. Omasta mielestäni Suomessa tuulivoima ja aurinkoenergia ovat huonoja vaihtoehtoja ydinvoimaan verrattuna. Tuulivoima on kallista, haittavaikutukset ekosysteemeille, metsien tuhoaminen ja sähkön saatavuus epävakaata mm.talvisin. Aurinkovoimalla huono hyötysuhde pohjoisessa, koska energian saanti rajoittuu valoisaan aikaan, vaikka kylläkin kehitellään menetelmiä, joilla saadaan otettua energiaa talteen myös pilvittöminä päivinä. Ydinvoiman rakentaminen kallista kyllä, mutta maksaa itsensä takaisin. Ydinvoiman rakentamisessa on vaan tärkeätä muistaa, että kenen kanssa tekee yhteistyötä.

Sähkön hinta romahtaa Espanjassa

Sähkön keskihinta tukkumarkkinoille sidoksissa oleville säännellyille asiakkaille oli viime sunnuntaina 6. elokuuta 28,15 euroa megawattitunnilta (MWh), alhaisin sitten 16. huhtikuuta ja 59 1 % alempi kuin viime lauantaina. Aikavälien mukaan maksimihinta 81,25 euroa/MWh, kirjataan klo 22.00-23.00 välisenä aikana, kun taas vähimmäishinta on klo 11.00-12.00 ja 14.00 välillä. ja klo 17.00, 0 euroa/MWh Europa Pressin Iberian Energy Market Operatorin (OMIE) keräämien alustavien tietojen mukaan. Sunnuntaisin sähkön hinta saattaa olla 0 euroa. Tämäkin mahdollista maassa, jossa aurinko porottaa pääosin ympäri vuoden. Espanjan tavoitteena on olla täysin omavarainen energiantuotannon suhteen vuoteen 2030 mennessä.

“Tämä elomme riemu ja rikkaus. Sekä rinnassa riehuva rakkaus. Ja pettymys tuo-totta tosiaan. Väliaikaista kaikki on vaan.”

Ihmiskuntaa on jo monen vuoden ajan kohdannut se tosiasia, että yhä useamman ihmisen elämä on pidentynyt ja tämä uusi pitkäikäisyys asettaa myös ennennäkemättömiä haasteita. Me kaikki vanhenemme, mutta voimme viivyttää sen hetken saapumista jossain määrin. Ikä tekee kanssamme hyviä ja huonoja asioita, mutta voimme myös tehdä sen kanssa hyviä tai huonoja asioita. Pidennetty elämä ei välttämättä ole ihmiselämää. Ensimmäinen sivilisaation edistys koostui siitä, että lapset eivät kuolleet, toinen siinä, että kuolimme vanhuuteen ja kolmas, että elimme vanhuuteen. Tiedämme, että tälle ajanjaksolle emme ole vielä onnistuneet antamaan riittävästi laatua. Se, että käyttöikä pidentyy ei välttämättä tarkoita sen laadun paranemista.

Yhtä absurdia kuin nuoruuden kultti on vanhuuden kunnioittaminen. Vuosien kuluminen ei tee meistä väistämättä älykkäämpiä tai unohtelevampia. Ainoa resepti iän haittoja vastaan ​​on edistää halua oppia. Ole utelias. Se mikä meidät erottaa, on menneisyys ja tulevaisuus. Miten saada eläkeläisten ja ensimmäistä työpaikkaa etsivien oikeudet yhteen, kun jotkut toimenpiteet edellyttävät tiettyä priorisointia? Mikä painoarvo pitäisi olla ympäristönsuojelulla, joka kiinnostaa enemmän nuorempia? Missä määrin on oikeutettua kuormittaa tulevaisuutta nykyhetken velalla? Tiedämme paljon paremmin, mitä olemme toisillemme velkaa, kuin sukupolvien väliset velvollisuudet. Usein ihmettelen sitä, kuinka vähän jotkut meistä murehtivät sitä, kuinka paljon jätämme maksettavaa tuleville sukupolville.

Pitkäikäisyys on uusien ongelmien ja mahdollisuuksien, oikeuksien ja velvollisuuksien ala, joista meidän tulee keskustella. Henkilökohtaiset ja yhteiset päätökset siitä, mitä tehdä pidennetylle elämälle, on tehtävä sukupolvien välisten velvollisuuksien mukaisesti, jos haluamme elää sen ansaitsemalla intensiivisyydellä ja oikeudenmukaisuudella. Olen pitänyt matkustamista aina parhaana tapana elää, sillä sen ansiosta olen tavannut paljon ihmisiä ja oppinut kieliä… Olen nähnyt yhteiskuntia, elämän erilaisia mahdollisuuksia. Jakamalla muistot esim.somessa, saa meidät muistamaan ja elämään muistot yhä uudelleen. Nykyään, kun on mahdollista matkustaa, niin kohdataan ihmisiä, joiden kanssa olemme tekemisissä määrätyn ajan ja sitten kuitenkin eromme lopullisesti. Tuntuu haikealta muistella, missä sitä on itse liikkunut ja keihin tutustunut ja tosiasia on, että en ehkä koskaan enään palaa. Olemme kuin laivat, jotka kohtaavat merellä. Rauli Badding Somerjoen laulu Laivat kuvaa hyvin sitä jatkuvaa liikettä:”Jälleen, kastanjien, ruskotuksen nään. Ja neidot vilkuttavat kaukaa. Jälleen, kangastukset saarten mua lupauksin luokseen houkuttaa. Silloin, laivat minut jättävät. Ne vaeltavat tuuli kauas kantaa. Taakse usvaverhojen, taakse maitten merien. Taakse vuorten, maitten merien.”

Rutiinit vai rituaalit?

Elämä rakentuu rutiineille, totta. Mieleeni nousee Irwin Goodmaniin laulun sanat:

” Kehdosta hautaan tuomittu kärsimään

Alkuhengityksen jälkeen näkemään, maailmaa jota väkivalta repii

Armoton paha mukaansa etsii.”

Kehdosta lähtien elämämme perustuu rutiineille. Parin tunnin välein rintaruokinnan jälkeen siirrymme kouluun tai yliopistoon aamulla kello yhdeksältä, lähdemme koulusta, teemme läksyjä, olemme netin ääressä, nukumme, nousemme ylös. Rutiinit. Kun nuoret kasvavat, vaihtavat koulun työhön ja astuvat uusiin ja samalla samankaltaisiin rutiineihin. Herätyskello, suihku, aamiainen, työ, voileipä, lisää töitä, päivällinen, netti, sänky… Rutiinit. Ja älkäämme sanoko, kun olemme eläkkeellä, että viemme lapsenlapset siihen kouluun, jota itse kävimme monta vuotta sitten ja jatkamme rutiineita, päivittäiset kävelylenkit, luemme päivittäisen sanomalehden, aikaa jää pienille harrastuksille (sarjat, romaanit, harrastukset…), sitten hae lapsenlapset, menen kotiin, syön päivällistä ja nukun… huomiseen asti. Rutiinit.

Tietenkin on niitä, jotka eivät noudata näitä rutiineja mm. taiteilijat ja kirjailijat. Sanotaan, että he ovat erilaisia ​​kuin muut kuolevaiset. He ovat. Heidän elämänsä on kaikkea muuta kuin rutiinia. Siksi se on niin kiehtovaa. Ja niin turvatonta. Ja siksi vanhemmat menevät kananlihalle, kun jälkeläinen kertoo haluavansa taiteilijaksi. Okei, he vastaavat, mutta ensin suoritat tutkinnon. Ura, joka mahdollistaa kiinteän palkan, kuten virkamieskunta. Nämä rutiinit korostuvat merkittäviin äärimmäisyyksiin kesälomien aikana. Jokainen suostuu syömään aamiaisen enemmän tai vähemmän aikaisin, menemään nopeasti rannalle laittamaan aurinkovarjon ja maton rajaamaan alueensa hiekkaan. Koko perheen yhteinen kylpemisrituaali, palaneena ja väsyneenä kotiin (omaan tai vuokrattuun), syötävän valmistaminen, tärkeät päiväunet, virkistävä suihku ennen pukeutumista, illallinen ulkona, yömyssyt lähibaarissa ja sisälle nukkumaan tai siirtyminen yöelämään. Rutiinit.

Vaikka kuullostaa siltä, ​​että sanana rutiini on jotain negatiivista, niin sitä se ei ole. Kaverini Inmen mielestä voisi puhua rituaaleista, eikä rutiineista. Itselläni on siis paljon rituaaleja, joiden päivittäinen suorittaminen omasta kokemuksestani antavat päivään ryhtiä. Rituaali tarkoittaa virallisesti yleensä yhteisöllistä toimitusta, joka kokoaa yhteen mm.ideologian kannattajat. Rituaalit eivät synny tyhjästä, vaan ihmisen tarpeesta. Toisinsanoen omilla rituaaleillani suojaan itseni saamattomuudelta, jotta olisin työteliäs ja saan aikaisesti jotain itselleni hyvin tärkeätä. Rituaaleja syntyy lisää tarpeiden mukaan. Nämä rituaalit tai rutiinit mahdollistavat, että asiat toimivat ja etenevät, mutta ne eivät saa vangita ja estää tekemästä asiat toisin kun mihin ollaan totuttu. Miksi pelätä uutta?